Viiden päivän vitutuksenaiheet

Listasin viiden päivän ajalta viisi asiaa, jotka vituttivat mua.

TORSTAI: Vittumaiset johdot

Mun piti katsoa torstai-iltana Harry Potteria vanhalta VHS-kasetilta, mutta meinasin luovuttaa heti ensitilassa, kun videonauhurin johto ei ollu telkkarissa kiinni, vaan siinä oli DVD-soittimen johto. Maailmassa ei ole meinaan montaakaan yhtä vaivalloista ja vittumaista asiaa kuin johtojen siirtäminen. Ihan sama vaikka johdot ei olisi edes solmussa, niin silti meinaa pää räjähtää! En ymmärrä, miten se niin ärsyttävää onkin, perkele huoh! Sain lopulta pakotettua itseni irrottamaan DVD-soittimen liittimen telskasta ja laittamaan VHS-liittimen tilalle, ja nyt en sitten katso DVD-elokuvia varmaan kahteen vuoteen.

PERJANTAI: Junttimessut

Mä lähdin perjantaina Pasilaan vuoden 2014 American Car Show’hun, koska piti keksiä jotain hauskaa ja erilaista tekemistä hiljaiselle pyhäpäivälle. Paikan päällä iski vitutusten vitutus, koska olin maksanu kalliit junaliput ja kalliin sisäänpääsyn, ja American Car Show ei ollutkaan niin jännittävä tapahtuma kuin mä olin ajatellu. Mä olin luullu, että messuilla olisi kuuluisia artisteja esiintymässä, lukuisia kauniita pin up -tyttöjä ja ylipäänsä sellainen kiva fiftaritunnelma, paljon kaikkia julkkisjuontajien vetämiä kilpailuja ja ohjelmanumeroita sekä tietysti hieno perjantaibiletysmeininki ja tunnelmallisia baareja. No todellisuudessa siellä ei sitten ollukaan paljoa muuta kuin tissitoppeihin ja pyllyvakoon kiskottuihin pikkareihin pukeutuneita messutyttäriä ja suorastaan ärsyttävän täydellisiksi tuunattuja ja kiillotettuja autoja – sekä tietysti tuhansia amispoikia, jotka tuijotti munat pystyssä näitä autoja ja tyttäriä. Missä fiftaritunnelma, missä artistit? Vietettiin paikan päällä kaksi ja puoli tuntia, suurin osa aulabaarissa, ja lähdettiin pois.

LAUANTAI: Rairuohon siemenet

Lauantaina mä huomasin, ettei mun rairuohot olleet kahdessa viikossa kasvaneet yhtään. Ne ei siis vaan ikinä lähteneet itämään, ne perkeleen siemenet. Vuosi sitten mä yritin kasvattaa palmuja, eikä siitäkään tullu mitään, mutta luulisi että sentään rairuoho onnistuisi! Itse asiassa yksi siemen lähti itämään, eli sain kasvatettua yhden ainoan ruohon, tosin sekin kasvoi todella surkeasti. Huonoon rairuohomenestykseen saattaa vaikuttaa se, että siemenet oli vanhoja ja ne oli siis avatusta pussista.

 SUNNUNTAI: Rohmuaminen

Mä vedin tavaraa lärviini koko pääsiäisloman ajan kuin joku suursyömäri, joka syö kaiken mitä eteen sattuu. Suklaata ei tainnut mennä yhtään, mutta senkin edestä meni hampurilaisia, ranskalaisia, sipsejä, jätskiä ja pizzaa. Sunnuntaina kävin muun muassa Hesburgerissa ja vetäisin Pirkka-maalaisperunalastupussin naamaani alle tunnissa, minkä jälkeen söin äidin grillaamaa pihviä ja makkaraa. Olin varma, että mun iho repeäisi vatsan kohdalta kahtia, mutta jollain ihmeen tuurilla se pysyi ehjänä. Mun paino alkoi pari viikkoa sitten vitosella ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, mikä tuntui ihan sairaan upealta, mutta nyt kaikki palasi taas takaisin niin että humpsis vaan! Voi helvetti soikoon nyt taas!

 

Maanantaina mua ei vituttanu mikään!

 

TIISTAI ELI TÄNÄÄN: Tenttikirjat

Mä hain tänään pari varaamaani tenttikirjaa kirjastosta, ja ensimmäiset hain viime viikolla. Kuvasta puuttuu vielä noin seitsemän kirjaa, joista osa on varauksessa, sekä yli 200-sivuinen nettijulkaisu. Aikaa lukemiseen on kuukausi ja yksi päivä. Vittu. Onneksi oon aina osannu aloittaa ajoissa! Normaalisti mulla menisi pelkästään ton Täällä pohjantähden alla -kirjan lukemiseen ainakin kaksi kuukautta. Mutta kyllä mä tämän nyt hoidan, kun mä niin sanon!

Päässä olevat kuvat

Mä joskus toisinaan silloin tällöin aika ajoin mietiskelen päässäni sellaista asiaa, että mahtaakohan mun kaverit hahmottaa tämän maailman päässään ihan eri tavalla kuin minä. Se kun vaan taitaa olla totinen tosiasia, että tää maailma on olemassa sellaisena kuin se meidän päässä on. Jos mä saisin olla yhden päivän ajan joku mies, niin mä en olisi kaikista eniten fiiliksissäni siitä, että mä voisin hipelöidä penistäni ja että pääsisin miesten pukuhuoneeseen, vaan paljon jänskempää musta olisi nimenomaan päästä tämän henkilön pään sisälle.

Mulla olisi kymmeniä kysymyksiä kysyttävänä, mutta en jaksa kirjoittaa niin paljon, joten kirjoitan nyt vaan kolmesta aiheesta.

1. Viikot, kuukaudet ja vuodet 

Näkeekö muut ihmiset vuoden ympyränä päässään, kuten minä? Kaikki ei varmastikaan, mutta edes suurin osa? Ainakin mun päässä vuosi on ympyrä, jossa kesä on alhaalla ja talvi ylhäällä. Kaikista alin kohta on kesä- ja heinäkuun vaihde, kun taas ylimpänä on uusivuosi. Se kiertää samaan suuntaan kuin kello, eli kevät on oikealla puolella ja syksy vasemmalla. Mä muistan hahmottaneeni vuoden tällä tavalla jo päiväkodissa. Jos mä nyt päättäisin muuttaa tätä systeemiä siten, että siirtäisin kesän ylös ja talven alas, niin luulen etten ikinä onnistuisi. Kun mä kuulen vaikka sanan syyskuu, niin mä näen automaattisesti päässäni ympyrän ja sen kohdan, jossa syyskuu sijaitsee. Se kuvio on ohjelmoitu tonne pään syövereihin, joten ei sitä noin vaan mennä muuttelemaan! Viikon mä näen sen sijaan janana ja viikonpäivät värillisinä. Tiistai on oranssi, torstai musta ja sunnuntain kohdalla näen kuvan violeteista vuorista (jostain IHMEEN syystä). Mä juttelin kerran äitin kanssa aiheesta. Äiti sanoi, ettei itse näe viikkoja ja vuosia yhtään minkäänlaisina kuvioina eikä voi siksi ymmärtää mun hahmotuskuvameininkejäni ollenkaan. Mä taasen en voi ymmärtää, miten joku ei muka näe päässään tollaisia kuvia.

2. Maantiede

Joskus mun aivot menee ihan umpisolmuun, kun mietin, että mun kaverit saattaa hahmottaa tämän maailman myös maantieteellisesti varsin eri tavalla kuin mä. Mä tarkoitan, että jonkun toisen päässä esimerkiksi kaupunkien kadut saattaa olla ihan erilaisissa asennoissa kuin mun päässä. Oon monta kertaa kinastellu kaverin kanssa siitä, kumpaa reittiä kannattaa ajaa, koska mun mielestä reitti A on suorempi ja lyhyempi, kun taas kaverin mielestä reitti A kiertää ja on pidempi kuin reitti B. Onneksi mä säilytän hanskalokerossa vanhaa kunnon paperikarttaa, johon voi luottaa silloin kun ollaan hakoteillä. Mä hämmästyn joskus Salon ja Turun karttoja katsoessani, koska huomaan hahmottaneeni kaupunkien kadut ihan väärin. Mä oon esimerkiksi saattanu ajaa jotain katua monta kilometriä eteenpäin ja oon kuvitellu koko ajan ajavani täysin suoraan, mutta kartasta huomaan kadun sittenkin kaartuneen vahvasti jompaankumpaan suuntaan.  

Miettiikö muut ihmiset karttoja edes yhtään niin paljon? Maantiede ja kartat on aina ollu mulle tärkeitä asioita, ja mä näen karttoja päässäni monta kertaa päivässä. Mä myös aina sijoitan itseni kartalle. Jos mä istun vaikka lentokoneessa matkalla Kyprokselle, niin mä tiedän koko ajan olevani matkalla sille Turkin eteläpuolella sijaitsevalle saarelle enkä todellakaan ”johonkin lämpimään Kypros-nimiseen paikkaan johonkin vaan”. Lentokoneessa mulla on myös pakkomielle tuijottaa monitorissa olevaa karttaa, koska haluan tietää missä mennään. Oon joskus istunu lentokoneessa sellaisen ihmisen vieressä, jolla ei ollu hajuakaan, että missäpäin maapalloa lennon määränpää sijaitsee, ja musta se oli ihan järjetöntä!

3. Kirjojen tapahtumat

Mä juttelin kerran sellaisen tytön kanssa, joka ei koskaan näe kirjojen tapahtumia kuvina päässään. Hän vain lukee. Mitä helvettiä, minä kysyin. Miten kirjan tapahtumat voi kuvitella, jos niitä ei näe elokuvana päässään? Mä näen päässäni kuvan kirjan päähenkilöstä ja tapahtumapaikasta kirjan alusta lähtien. Sitten kirjan kuudennella sivulla mun pää sekoaa, kun kirjailija alkaakin yhtäkkiä kuvailla päähenkilön ulkonäköä. (Yleensä se on meinaan aivan päinvastainen kuin mä olen ajatellu – mustatukkainen nainen onkin kirjailijan mukaan blondi, lihavaksi kuvittelemani henkilö on anorektisen laiha ja kaljulla onkin takareisiin asti ulottuvat hiukset.) Mä luin pari vuotta sitten Neiti Etsivä -kirjaa, jonka olin lukenu kerran aiemmin ehkä 11-vuotiaana, enkä muistanu kirjasta enää lähes mitään. Aloin silloin miettiä, että kuvittelinkohan mä toisella lukukerralla kirjan tapahtumat ja ympäristön ihan erilaisiksi kuin ensimmäisellä kerralla? Vai sittenkin hyvin samanlaisiksi? 

Vittu kun tietäisi niin!