Mä oon huomannu, että jokaisena kesänä suosituin puheenaihe
on sää. Oli sää mikä tahansa, niin joku on iloinen ja toinen valittaa. Suomi24:n
ja Iltalehden keskustelufoorumeilla suorastaan tapellaan. Viileydestä tykkäävät
käskee helleihmisiä muuttamaan Afrikkaan ja lämmöstä tykkäävät kehottaa
eskimoita lähtemään Grönlantiin tai Alaskaan. Mä olen ehdottomasti lämmön ja
auringon perään, vaikka ymmärrän tietysti myös kuumuuden huonoja puolia.
Vanhuksille ja sairaille ja paksuna oleville se on kova paikka, samoin
ihmisille, jotka joutuu tekemään töitä hiostavissa vaatteissa. Ihmiset ei pysty
nukkumaan ja viljasato kuolee. Sitä paitsi ihmiset käyttää rumia vaatteita
kesähelteillä. Mä en tykkää pyllynnäyttökasarishortseista, joita näkee nuorten
naikkosten päällä aina kun lämpömittari näyttää vähänkin päälle +19. (Näin pari
viikkoa sitten, kun yksi tyttö pyllisti sellaisten kanssa, ja hänellä ihan
oikeasti näkyi PIMPPI! Ajoin silloin autoa ja ajoin melkein toista autoa päin.)
Mutta mulla on niin kova ikävä lämpöä ja aurinkoa, että
melkein itkettää. Mulle riittää +20, mutta enempikään ei haittaa yhtään. Pimeys
ja kylmyys ovat tämän rakkaan isänmaani ehtymätön luonnonvara, joten voisiko
niistä päästä eroon edes kuukaudeksi? Joskus mulla on sellainen tunne, että lämpimästä
säästä tehdään Suomessa mahdottoman negatiivinen juttu. Kerran keskustelufoorumilla
joku äiti pelkäsi +25 asteen lämpötilan vaikuttavan haitallisesti hänen
lapsiinsa – ja kuitenkin talvisin suomalaiset lapsiperheet matkustaa innoissaan
Thaimaahan, jossa on 34 astetta kuumaa ja pirun kostea ja tukahduttava ilma.
Sitä paitsi nyt kuuluu olla kesä eikä syksy. Kuulin viikko sitten uutisista,
että linnunpoikaset kuolee, kun on tavallista kylmempi. Ja vesipuistoilla ja
huvipuistoilla menee päin persettä.
Mä en tykkää ainoastaan kesästä, vaan kaikista eniten mä rakastan
vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan talvipakkasia ja joulufiilistä, mutta rakastan
myös aurinkoa, lämpöä ja ukkosmyrskyjä. Olisi helvetin tylsää, jos joka päivä
olisi lauhkea ilma ja sateenmahdollisuus, eikä mikään muuttuisi. Silti mun
mielestä kesä on kaikista erityisin
vuodenaika ja toivon aina kesäisin, että aika kuluisi mahdollisimman hitaasti. Aurinkoisten
kesäpäivien aikana mä olen paljon elämäniloisempi ja sosiaalisempi kuin milloinkaan
muulloin. Näen kavereita enemmän kesäisin kuin talvisin. Talvella kavereiden
kanssa voi lähinnä käydä kahvilla tai kirppareilla tai kylässä, pelata
lautapelejä tai käydä baarissa, ja silloinkin on yleensä oltava viikonloppu,
mutta kesäisin voi arki-iltoinakin soittaa kavereille ja pyytää uimaan,
pelaamaan krokettia tai mölkkyä, istumaan puistoon tai jokirantaan tai
lähtemään iltatorille tai torikahville tai jäätelölle. Viikonloppuisin voi
istua pusarilla tai terassilla, mutta keväisin, syksyisin ja talvisin on pakko
olla sisällä. Mä vietän kesäisin melkein kaiken aikani ulkona, ja musta on
ihanaa, kun monet muutkin tekee niin ja Salossa näkee kerrankin ihmisiä jossain.
Mulla on vielä viikko kesälomaa jäljellä. Tämän viikon vietin
onneksi Englannissa, jossa oli paljon aurinkoisempaa ja lämpimämpää kuin
Suomessa, vaikka luulin että Englannissa kuuluisi sataa joka päivä. Tulevalla
viikolla olisi tarkoitus lähteä roadtripille. Ollaan suunniteltu äidin kanssa reissua
jo muutama viikko, ja suunnitelmissa on ollu ajella länsirannikkoa pitkin ylös
Vaasaan ja Ouluun ja viettää päivä ainakin Kalajoen hiekkasärkillä. No nyt ei
oikein tiedetä mitä keksitään, mutta mennään kumminkin. Kotona en Facebookin
ääressä kesälomalla hittosoikoon istu!