Nainen oli aivottoman kova stressaamaan asioista. Hän stressasi kaikkea ja kaikesta. Hän stressasi etukäteen ja jälkikäteen. Nainen stressasi niin, että hän kiskoi kymmeniä hiuskarvoja päästään joka päivä, itki ja oli tukehtua nauruun sekä kärsi nukahtamisvaikeuksista, pissatulehduksista ja päänsäryistä.
Nainen aloitti syyskuussa opettajan pedagogiset opinnot yliopistolla. Hän koki varsin raskaaksi opintojen ja asiakaspalvelutyön yhdistämisen, ja niinpä nainen alkoi heti syyskuussa odottaa joulukuuta kuin kuuta nousevaista. Kaiken aikaa, päivästä toiseen tyhmä nainen odotti joulukuuta, koska joulukuussa oli vihdoin vuorossa parin viikon tauko koulusta ja rentoutuminen. Ah ja oi, mikä ihanainen joulukuu!
Mutta kun tuo kauan odotettu joulukuu vihdoin saapui, tyhmä nainen huomasi yhä olevansa stressaantunut - oikeastaan jopa vitusti enemmän kuin joulukuuta ennen. Tyhmä nainen nimittäin oli havahtunut siihen tosiasiaan, että seuraava kuukausi, tammikuu nimittäin, olisi oleva maailman työntäyteisin, stressaavin ja tappavin.
Tammikuu ponkaistaisiin käyntiin työpaikan inventaariolla ja vähintään kymmenen tunnin työpäivillä. Nainen vihasi inventoimista. Vaikka hän muuten pitikin työstään, inventaariota hän ei millään meinannut sietää. (Teippirullien laskemista: "387, 388, 389, 390, 391..." Ja pakettikortit: "445, 446, 447, 450, 451... Eikun hetkinen, nyt taisi mennä väärin! Öööää... Missä kohtaa mä olinkaan? Öö, tota noinniin. VITTU VITTU SAAATANA!!!!!") Ja inventaarion jälkeen seuraavat kaksi ja puoli viikkoa tyhmän naisen tulisi pitää kaikki lukion äidinkielen 4. kurssin oppitunnit.
Tyhmä nainen aloitti suunnittelut jo joulukuussa. Hän ryhtyi etsimään lukion 4. kurssin oppikirjoja joka paikasta ja miettimään tuntiensa aiheita. Vaikka tyhmä nainen tiesi hyvin, että parhaat asiat ovat usein vähiten suunniteltuja, hän ei pystynyt lopettamaan tammikuun miettimistä. Ei niin perkele millään! Joulukuu ja edessä siintävä ihana kahden viikon tauko ei enää tuntunutkaan ihanalta eikä oikeastaan yhtään miltään. Joulukuussa tyhmä nainen alkoi odottaa helmikuuta.
