Kun mä olin nuorempi, siinä noin 10–16-vuotias, mä en rakastanut montaakaan
asiaa yhtä paljon kuin visailuohjelmien katsomista. Rakastin Heikointa lenkkiä,
Giljotiinia, Greediä, Kymppitonnia ja Onnenpyörää. Joka aamu ennen kouluun
lähtöä katsoin Voitto kotiin -ohjelman neloselta. Tykkäsin aivan perhanasti
Simo Frangénin juontamasta Maailman ympäri -visailusta, koska olen ollut aina hemmetin
kiinnostunut maantiedosta jostain syystä. Mutta kaikista eniten rakastin
sunnuntai-iltojen Haluatko miljonääriksi? -ohjelmaa. Siinä oli vittu ohjelma
paikallaan! Äidin kanssa sitä aina katsottiin ja jännitettiin kilpailijoiden
puolesta sekä testattiin omaa tietämystä. Vaikka nämä jotkut formaatit olivatkin
täyttä hömppää, niin jokaista ohjelmaa katsoessaan sai aina haastaa omat
aivonsa. Ohjelmia katsoessani opin vaikka mitä.
Rakastaisin oikeastaan vieläkin samantapaisten ohjelmien katsomista, mutta
tuleeko sellaisia enää? Nopeasti mietittynä en keksi montaakaan. Sen sijaan
televisioni pursuilee Rakas, sinusta on tullut pullukka- ja Jutta ja puolen
vuoden superdieetit -ohjelmien kaltaisia kilpailuja, joissa kilpaillaankin
tietämyksen sijasta siitä, kuinka monta kilogrammaa kilpailija kykenee
pudottamaan tietyssä ajassa. Muista tämän hetken viihdeohjelmista mieleeni
muistuu ensimmäiseksi ohjelma, jossa tunnetut näyttelijät pukeutuvat
satuhahmoiksi ja esittävät lauluja, sekä Suomen surkein kuski, jossa
kilpailijat näyttelevät vielä surkeampaa kuin oikeasti ovatkaan, koska
jokaisessa jaksossa paras kilpailija putoaa, anteeksi siis ”pääsee”, pois
ohjelmasta. (Kukapa haluaisi pois ohjelmasta, johon on ensin kovalla innolla
hakenut?) Mä katson silloin tällöin näitäkin ohjelmia. Kysymys kuuluu: mitä mä olen
näitä ohjelmia katsoessani oppinut? Vastaus kuuluu: en mitään.
Joskus mulla menee oikeasti hermot. Mulla menee hermot Rakas,
sinusta on tullut pullukka -ohjelmaan, jossa pariskunnan miehen tulee pudottaa
milligrammalleen oikea määrä kilogrammoja tietyssä ajassa, jotta pariskunta
voittaa rahasumman, jolla pariskunnan nainen voi ostaa itselleen silikonitissit.
Mulla menee hermot iltapäivälehtien ”Varo näitä tyylimokia!” ja ”Älä tee näitä
virheitä pakkasella, jos et halua näyttää ikäistäsi 20 vuotta vanhemmalta” -artikkeleihin.
Mulla menee hermot selfieihin, selfie-keppeihin, belfieihin ja
belfie-keppeihin. Mulla
menee hermot Facebookin mainoksiin, joissa kerrotaan, mihin kaikkiin
sairauksiin tulen 55-vuotiaana kuolemaan, jos en tänään syö oikealla tavalla ja harjoita kehoani
oikealla tavalla. Mulla menee hermot siihen, että missään ei kehoteta harjoittamaan
aivoja millään tavalla. Mulla menee hermot siihen, että kunhan ihminen ei ole
ruma ja läski, hänessä on kaikki kunnossa.
Ennen oli kaikki paremmin... tai ainakin jotkut asiat!
 |
| Alfie ja ylfie. |
