Jokaiseen ulkomaanmatkaan on aina mahduttava muutama kommellus. Tälläkään matkalla ei todellakaan säästytty kommelluksilta, erehdyksiltä, panikoinneilta ja muilta sekoiluilta. Ensimmäinen tuli vastaan heti Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Lentokentän lähtöselvitysautomaatti ei nimittäin löytänyt varaustani, kun yritin syöttää automaattiin varausnumeroni ja sukunimeni. Ehdin yrittää moneen kertaan tuloksetta ja vähän jo ahdistua. Lopulta huomasin, että olin kirjoittanut etu- ja sukunimeni varausvaiheessa väärinpäin. Toisin sanoen sukunimen kohdalla lukikin etunimeni ja päinvastoin. Sain lähtöselvityksen tehtyä, mutta tunsin itseni koko matkan ajan huijariksi, koska nimen olisi pitänyt lukea lentolipussa täysin samalla tavalla kuin passissa. Mutta siitäkin selvittiin! En tiedä, olisinko selvinnyt, jos olisin ollut menossa Hollannin sijasta esimerkiksi Venäjälle tai Yhdysvaltoihin. Tai Australiaan.
Lentomatka from Helsinki-Vantaa to Amsterdam Schiphol sujui kuolettavan tylsästi, vaikka se kesti vain kaksi tuntia. Vihaan lentämistä, ja mulla on aina lentokoneessa järkyttävä kusihätä. Lentokoneessa on sitä paitsi helvetin vaikea päästä vessaan, koska käytävä on niin kapea ja lentoemännät ruokakärryineen aina jossain päin käytävää. Kaiken lisäksi mut laitetaan aina istumaan koneen keskiosaan, josta on pitkä matka sekä koneen etu- että takaosan vessoihin. Toisaalta vessassa käyminen on loistava tapa tappaa aikaa, koska lentokoneessa aika pysähtyy ja kaksikin tuntia tuntuu kokonaiselta vuorokaudelta.
Schipholista jatkoin junalla Almereen. Oli ihanaa nähdä Juuso pitkästä aikaa! Ja oli ihanaa olla taas Hollannissa.
ALMERE:
AMSTERDAM:
Vähän myöhemmin perjantaina Nina saapui Alankomaihin ja lähdimme kolmestaan äimistelemään Amsterdamin perjantai-iltaa. TAI MEIDÄN OLI TARKOITUS LÄHTEÄ. Heti lomamatkan ensimmäisenä päivänä junat nimittäin lopettivat kulkemisensa, koska juuri Almeren kohdalla ilmeni junaverkossa sähkökatkos. Juuso sanoi, ettei sellaista ollut tapahtunut koko kevään aikana kertaakaan. En ollut totta puhuen lainkaan yllättynyt, että sellainen päätti sitten tapahtua juuri silloin kun minä olin siellä. Ja totta kai sähkökatkos alkoi juuri silloin kun Ninan kone laskeutui kentälle ja olimme lähdössä hänen kanssaan Amsterdamiin. Emme päässeet Juuson kanssa pois Almeresta, joten Nina joutui odottamaan meitä yksin, kunnes viimein onnistuimme Juuson kanssa yli kahden tunnin sekoilujen jälkeen hyppäämään junaan, joka matkasi Almeresta Amsterdamiin hidasta kiertoreittiä.
Perjantai-ilta Amsterdamissa sujui käveleskellen ja kaljoitellen. Mä tykkään Amsterdamista. Kaupungissa on mukavan rento tunnelma ja se on kaunis ja sopivan kokoinen paikka. Mä en viihdy liian isoissa kaupungeissa, joissa täytyy viettää puolet ajasta maan alla kulkien paikasta toiseen (jos se nyt edes onnistuu, koska isojen kaupunkien metrokartatkin ovat usein ihan sekopäisen näköisiä). Amsterdamissa välimatkat eivät ole sekopäisiä, joten kaupunkiin on mukava tutustua kävellen.
Meidän kauppa:
Perjantai Black Tigerissa:
Dylan:
LAUANTAI
Koko lauantain vietimme Juuson asuinkaupungissa Almeressa, jossa kävimme muun muassa kauppatorilla, tivolissa ja baarissa. Almere on eläväinen lähiökaupunki, joka näyttää lähiökaupungilta. Kaupungin kaduilla kuljeskellessa tulee sellainen tunne kuin koko kaupunki olisi rakennettu yhdellä kertaa. Almere on perustettu vasta 1970-luvulla, joten historiafanille ei ole kaupungissa varmasti yhden yhtäkään nähtävyyttä nähtävänä. Toisaalta, toisin kuin Amsterdamin keskustassa, Almeressa kaduilla ei tallustele oikeastaan lainkaan turisteja, joten Almeressa saa seurata hollantilaisten tavallista elämänmenoa.
Lauantaiaamulla kävimme Ninan kanssa ruokakaupassa ostamassa aamupalaa. Ruokakaupassa oli helvetisti porukkaa, ja kaikilla hollantilaisilla tuntui olevan kiire jonnekin. Jos jäi sekunniksikin mehuhyllyn eteen miettimään, joku hollantilainen juoksi heti samaan kohtaan ja pyysi väistämään. Emme tajunneet ottaa koria, joten astelimme pitkän kassajonon perään sylit täynnä leipää, kinkkua, hedelmiä, jogurttia, vettä ja mehua. Kun vihdoin tuli meidän vuoromme, kassaherra kysyi, että kai meillä on PIN-kortti mukana. PIN-kortti on joku hollantilaisten oma maksukortti. Vastasin, että ei ole. Kassaherra vastasi pahoitellen, että tällä kassalla on mahdollista maksaa vain PIN-kortilla, ja osoitti kylttiä, jossa luki "PIN-kassa". Totesimme Ninan kanssa, että voihan vittu, ja keräsimme kaikki ruokamme takaisin syliin ja pujottelimme ihmisten välistä toisen jonon perälle itku kurkussa.
Almeressa sattui olemaan samana viikonloppuan tivoli. Mun mielestä oli kiinnostavaa nähdä, miten hollantilaisten tivoli eroaa suomalaisten tivolista. Eipä eronnut suuremmin, paitsi että tivolissa oli kuusi kertaa hurjempia laitteita kuin Suomen tivoleissa. Lisäksi liput laitteisiin olivat halvempia, laitteesta riippuen 2-4 euroa. Tivolissa olevat pelit ja niistä saatavat palkinnot olivat sen sijaan ihan samanlaisia kuin Suomessa. Itse kävin vain yhdessä laitteessa, joka oli itse asiassa koko tivolin järkyttävin ja johon kukaan ei uskaltanut tulla Juuson ja mun lisäksi. Siinä jäi Tivoli Sariolan Waltzer toiselle sijalle. Tai oikeastaan kolmannelle, tai ehkä seitsemännelle, koska tivolissa oli muitakin jäätäviä laitteita. Juuson kämppis Merita näytti meille seuraavana aamuna olkapäässään olevaa mustelmaa, joka oli kymmenen sentin kokoinen ja kauhistuttavan näköinen. Mustelma oli peräisin eräästä tivolin laitteesta, jonka turvakaari oli runnonut Meritan olkapäätä.
Ja tässä laitteessa olimme Juuson kanssa. Hyi. Vähän samanlainen laite kuin PowerParkin Booster, paitsi että vaunut vielä pyörivät. Tähän laitteeseen ei kannata mennä, jos ei halua pilata silmämeikkejään.
Kävimme lauantaina myös Almeren yöelämässä. Mukana oli Juuson ja Meritan lisäksi heidän muutamia kavereitaan. Yöelämä Almeressa oli erilaista, mihin olen Salossa ja Turussa tottunut. Baariin lähdetään ainoastaan tanssimaan ja seisomaan. Men at work -baarissa, jossa olimme, ei ollut kuin ehkä kaksi tuolia ja kaksi pöytää. Musiikki soi täysillä, ja kaikki tanssivat täysillä koko illan. Mun toinen korva oli tukossa, kun lähdin baarista. Harmitti, kun en pystynyt tutustumaan Juuson kavereihin ollenkaan, koska heidän korvaan olisi täytynyt karjua kuin hullu, jos olisin halunnut viestini perille. Tykkään itse enemmän baareista, joissa voi istuskella ja jutella kavereiden kanssa, mutta toisaalta oli hauskaa viettää vaihteen vuoksi yksi tanssi-ilta.
Mallipoika:
Sisarukset:
Kebabbia:
SUNNUNTAI
Sunnuntaina junat oli saatu korjattua ja junailimme taas Amsterdamiin. Kävimme kanavaristeilyllä ja seksimuseossa ja syömässä ja tulppaanitorilla ja puistossa istumassa ja Black Tigerissa juomassa vielä yhdet oluet. Amsterdamissa oli aurinkoinen päivä ja lämpötila oli noin 20 astetta.
Seksimuseossa:
Seksimuseo sijaitsi Amsterdamin rautatieaseman lähellä. Museossa oli nähtävillä muun muassa vanhoja valokuvia, erilaisia taide-esineitä, ikivanhoja siveysvöitä vai mitä neitsyysrautahärpäkkeitä ovatkaan ja pippelinukkeja. Ylipäänsä paljon pippeleitä ja pimppejä.
Puistossa:
Että sellainen reissu.
Olimme siis Hollannissa yhteensä kolme ja puoli päivää, joista osan vietimme Amsterdamissa ja osan Almeressa. Junalla tuli hurauteltua sieltä sinne ja täältä tonne pitkin viikonloppua, joten junalippuautomaatteihin upposi matkan aikana pätäkkää enemmän kuin mihinkään muuhun. Onneksi söimme aamupalat ja monet muutkin ateriat Juuson luona, joten ruokaan ei mennyt niin piinaavasti rahaa kuin yleensä ulkomailla. Suuret kiitokset vielä Juusolle ja Meritalle vieraanvaraisuudesta sekä kalakeitosta ja spagetista ja jauhelihakastikkeesta sekä ylipäänsä ihanasta pitkästä viikonlopusta! <3
