Laadin 12-vuotiaana testin, jossa testataan urheiluhulluutta. Tein sen yhteen "Heko Heko" -nimiseen lehteen, jota kirjoittelin itselleni omaksi ilokseni siihen aikaan. No tässä se testi nyt on. Nyt siis jokainen iikka testaamaan oma urheiluhulluus.
TESTI URHEILUHULLUUDESTA!!
Testaa urheiluhulluutesi!! Rengasta vaihtoehto, mikä sun kohdallasi pitää paikkaansa, ja laske sen jälkeen pisteesi ja katso tulos!!
1. Kuinka usein käyt lenkillä?
a) En suunnilleen koskaan!! Hyi...
b) No muutaman kerran vuodessa...
c) Ainakin kerran viikossa!!
2. Kuinka montaa urheilulajia harrastat? (säännöllisesti!!)
a) En mitään!!
b) Yhtä.
c) Kahta tai enemmän, kivaa!!
3. Mitä mieltä olet urheilusta?
a) Se on niin tyhmää ja ärsyttävää!!
b) Kyl se OK juttu on... ja menettelee...
c) Se On Hubaa!!
4. Mikä näistä on kivoin aine? YML, tekstiili vai liikunta?
a) YML!!
b) Tekstiili...
c) LIIKKA!!
5. Kuinka usein katsot urheilua telkkarista?
a) Siis en koskaan!!
b) Silloin tällöin...!
c) Silloin kun sitä tulee, ellei Salatut Elämät tule samalla!!
6. Isäsi lupaa sinulle satasen, jos juokset 400m 10 kertaa viikonloppuna. Suostut miettimisen jälkeen, mutta miksi suostut?!
a) Tai no... en sittenkään suostu!!
b) Suostun rahan takia!!
c) Suostun urheilun takia, se on tosi kivaa juosta ja sitten vielä satanen päälle!! JEE!!
Pisteet: a-vassusta 1 p., b:stä 2 p. ja c:stä 3 pistettä.
TULOKSET:
6-9 p. Et näytä tajuavan urheilusta mitään!! Isona taitaa olla huono kunto!!
10-14 p. Olethan sä vähän urheilusta pitävä. Isona kuntosi on kai iha YES!
15-18 p. Sähän olet ihan selvä urheiluhullu! Kyllä sulla taitaa isona olla kivaa, kun kunto on tosi hyvä!
By: Heko Heko
Tässäpä New York Citystä kiinnostuneille viimeinen matkaamme käsittelevä kirjoitus, var så goda.
Olin siis New Yorkissa heinäkuussa, ja mulla on hitonmoinen ikävä sinne. Ennen matkaa ajattelin New Yorkin olevan sellainen once in a lifetime -kokemus, mutta nyt ajattelen New Yorkin olevan sellainen twice in a lifetime -kokemus v ä h i n t ä ä n k i n. Melkein kaikki New Yorkissa käyneet lupailivat, että tulen varmasti tykkäämään kaupungista, ja jopa Helsinki-Vantaalla meitä avustanut työntekijä sanoi olevansa kateellinen meille, koska New York on ollut paras kaikista kohteista, joissa hän on ikinä käynyt. Mietiskelin silloin, että mahotonta meininkiä, että voiko se nyt tosiaan niin hyvä olla, mutta kyllä mäkin sitten vaan siihen omenakaupunkiin menin vähän ihastumaan.
New York oli tällaiselle elokuvahullulle unelmien kohde, koska tuttuja
paikkoja oli jännää ihmetellä, mutta toisaalta kaupungissa oli vaikka
miten paljon muutakin ihmeteltävää, miljoonia erilaisia puolia. Ihmisiä
oli kaupungissa ihan jokaisesta maailmankolkasta, ja tuntui, että kaikki
saivat olla sellaisia kuin olivat. Esimerkiksi Suomessa olen törmännyt
ainakin 70 kertaa sellaiseen julistukseen kuin "Leggings are not pants",
jolla on kritisoitu naisten pukeutumistyyliä, mutta tuntui kuin New
Yorkissa vastaava julistus olisi kuulunut jotakuinkin niin että
"Leggings are pants or whatever you want them to be" tai jotain. Monet
naiset tallustivat kaduilla itsevarmoina kukka-, pallo- tai vaikka
siittiökuvioisissa leggingseissään kamelinvarpaat heiluen ja näyttivät
ihanan hyviltä. Sitten oli yksi tyttö, joka käveli toisella puolella
katua halkaisijaltaan metrin olevat perhosensiivet selässään. Salossa
sellaista mystistä perhostyttöä olisi luultavasti kummasteltu niin
kadulla kuin Facebookin Puskaradio-yhteisössäkin, mutta tuolla ei kukaan
näyttänyt edes katsovan tyttöön päin.
Ennen matkaa olin ottanut aika paljon selvää New Yorkista esimerkiksi ihmisten blogeja lukemalla. Monessa blogissa oli valiteltu, että New Yorkista oli jäänyt matkan aikana melko hajanainen kuva. Tämä johtui siitä, että New York oli niin iso, ettei kaupunkia ollut pystynyt hahmottamaan selkeästi, kun oli kulkenut metrolla paikasta toiseen ja nämä paikat olivat saattaneet sijaita kymmenen kilometrin päässä toisistaan. Niinpä minä ja äippäseni päätimme varata jo etukäteen liput kahdeksi päiväksi bussikiertoajelulle. Kiertoajeluun kuului viisi eri reittiä: downtown loop, uptown loop, Brooklyn loop, Bronx loop ja night tour, ja ne sai kiertää kahden päivän aikana niin monta kertaa kuin halusi. Reittien varrella oli useita pysäkkejä, joista pystyi hyppäämään pois ja takaisin - hop on hop off -turistiajelu kyseessä siis. Joku oikea kunnon travelleri olisi varmasti toteuttanut saman mieluummin halvan paikallisbussin kyydissä, mutta me emme nyt olleet travellereita. Onhan se myönnettävä, että en olisi uskaltanut lähteä äidin kanssa kahdestaan paikallisbussilla harhailemaan esimerkiksi Bronxiin, mutta turistibussin katolta oli leppoisaa ihmetellä sitäkin kaupunginosaa.
Teimme näistä kierroksista kaikki muut paitsi Brooklyn loopin, joskin night tour meni myös Brooklynissa. Kaikissa busseissa oli mukana opas, joka selitti meille turisteille New Yorkista ja välillä jotain omiaankin. Kierrosten alussa opas kysyi, mistä porukka oli kotoisin, ja tuntui hassulta sanoa olevansa kotoisin from Finland, kun kaikki muut sanoivat olevansa kotoisin jostain osavaltiosta, esimerkiksi Utahista, Missourista tai Nevadasta.
Downtown loopista jäi mieleen oppaana ollut mies, joka karjui kuin riivattu mikrofoniinsa koko matkan ajan. "HEY GUUYYS, OOHH MYYY GOD! THAT'S THE EEEMPIREEE STATEEE BUUIIILLLDIINNGG!!! I'M A MOTHERFUCKIN EMPIRE STATE BUILDING LOVER MAN!" Aluksi hänen huutonsa oli hauskaa, mutta puolen tunnin jälkeen loppuivat hermot, kun aurinko paistoi koko ajan täysillä naamaan ja samaan aikaan toinen kiljui tauotta mikrofoniinsa. Lopulta otin kuulokkeet pois korvilta ja keskityin kuuntelemaan New Yorkin ääniä eli lähinnä autojen tööttäilyjä. Ja sitten vähän vakavampaa: Mies kertoi myös, että häntä ahdisti olla oppaana downtown loopilla, koska se
ympäristö toi aina hänen mieleensä terrori-iskun. Hän kertoi olleensa
etelä-Manhattanilla silloin ja sanoi, ettei tule ikinä toipumaan siitä
päivästä.
Tässä jotain näkymiä kiertoajeluilta:
Markkinat boheemissa Greenwich Villagessa:
East Villagessa kahvilla ja käveleskelemässä:
Mä rakastan aivan helkutisti noita vanhoja taloja, joiden seinissä
kulkee paloportaita. Tykkään niistä paljon enemmän kuin
pilvenpiirtäjistä.
Mun oli pakko käydä ostamassa toi mekko nopeasti Forever 21:sta ennen bussiin hyppäämistä, koska mulla ei ollut New Yorkissa mukana yhtäkään paitaa, joka olisi peittänyt olkapäät, ja olin polttanut ne auringossa edellisenä päivänä. (Siis en ollut polttanut paitoja vaan olkapäät.) En sitten tiedä, tykkäsinkö muuten tosta mekosta kummemmin, koska se on imeytynyt matkan jälkeen jonnekin vaatekaapin syvyyksiin.
Harlemissa:
Sunnuntai Bronxissa. The city that never sleeps ja silleen:
Nähtiin myös Yankee Stadium eikä tiedetty äitin kanssa, mitä ne pelaa. Arvelin, että amerikkalaista jalkapalloa tai baseballia, ja jälkimmäinen taisi osua oikeaan.
Bussi pysähtyi Yankee Stadiumin eteen muutamaksi minuutiksi, ja sinä aikana bussin katolle ryntäsi puolitusinaa miestä, jotka kantoivat mukanaan ämpäreittäin vesipulloja. "Watercoldwater one dollaaar water verycoldwateer!" Bussin katolla oli ihan saatanan kuuma, ja miehet saivat lähes kaikki pullonsa myytyä. Hyvä pisnes.
Viihtyisä maauimala Harlemissa:
Mulla oli välillä pieniä vaikeuksia pitää huolta kaikista tavaroistani, kun bussi kiisi pitkin New Yorkin katuja. Yhdessä vaiheessa yritin samaan aikaan levittää aurinkorasvaa nenääni, joka palaa nykyisin todella helposti ilman aurinkorasvaa, pitää kiinni kamerastani ja seurata reittiämme paperikartasta. Sitten otteeni meni lipeämään siitä kartasta, ja se lensi jonnekin kauas Harlemin kaduille. Ärsytti ja ahdisti, kun en tiennyt loppumatkan ajan ollenkaan, missä ollaan.
Night tour:
Viimeisenä iltana käytiin siis night tourilla, ja kyllähän se
etelä-Manhattanin siluetti niin saakelin hieno oli, vaikka mun kuvissa
näyttääkin surkealta. Pilvenpiirtäjien edestä kulki muutamia huvipursia,
joiden kannella oli ihmisiä tanssimassa ja bilemusiikki vaan raikasi.
JUST JOO, JUST JOO. En olisi halunnut olla mukana yhtään! Tai itse
asiassa olisin halunnut olla mukana aika kovinkin =( En ole ollut ikinä
huvipurrella bailaamassa edes Salonjoella, niin millaista se mahtaisi
sitten olla Manhattanin rannikoilla. No joka tapauksessa yöllisten
pilvenpiirtäjien näkeminen oli jo itsessään mainio kokemus ja suorastaan
kirsikka kakun päälle meidän mukavan reissun päätteeksi.
Ihan nädet näkymät futisharkoissa:
Seuraavana päivänä kävimme vielä kahvilla ja kaikkea ennen iltalentoa, mutta siinä ei ole mielenkiintoista kerrottavaa.
New York oli siis hienoista hienoin. Kiertoajeluille osallistuminen ei kaduttanut ollenkaan, koska näimme kahden päivän aikana New Yorkin eri osastoja aivan julmetusti. Samalla New Yorkin etäisyyksiä pystyi hahmottamaan hyvin eikä omenakaupungista jäänyt niin sekavaa ja hajanaista kuvaa kuin isosta kaupungista olisi voinut jäädä. Lisäksi näin kiertoajelun aikana paikkoja, joita en olisi muuten tullut ajatelleeksi lähteä katsomaan, esimerkiksi John Lennonin murhapaikan.
Musta tuli New Yorkissa ollessa ruutukaavojen vankkumaton fani. Manhattanillahan kadut kulkevat säännöllisen suorasti ja kaduilla on järjestysnumerot, joten emme edes joutuneet seisomaan montaa kertaa kadulla pällin näköisinä turisteina äimistelemässä karttaa kuten kaupunkilomilla yleensä, vaan riitti kun katsoi kadun numeron ja käveli päämäärätietoisesti eteenpäin niin kuin vanha kunnon manhattanilainen. Olen siitä lähtien vihannut kaikkien muiden kaupunkien kaavoja.
Odotan jo seuraavaa omenakaupunkimatkaa tapahtuvaksi, joskin siihen menee todennäköisesti useampi vuosi. Seuraavaksi haluaisin New Yorkiin talvella, koska olen jo soutanut Central Parkissa ja luistelu siellä on kiinnostanut jo pikkukläpistä lähtien. Mutta milloin mä sitten pääsen sinne huvipursibailuihin?
