Nyt kun olen taas Suomessa ja langaton netti toimii läppärissä puolen vuoden tauon jälkeen, on kivaa muistella San Francisco -viikonloppua blogitekstin muodossa. Mä tein siis kolmen yön mittaisen matkan San Franciscoon yksin toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Lähdin kaupunkiin aikaisin perjantaiaamuna 27.5. ja olin takaisin Torontossa maanantaiaamulla.
Muistan kun katsoin lapsena jotain Hitchcockin elokuvaa, joka oli kuvattu San Franciscossa, ja ajattelin jo silloin että olisipa hienoa päästä joskus San Franciscoon. Siitä lähtien olen tuntenut vahvaa viehätystä kaupunkia kohtaan, ehkä siksikin että se on ollut aina niin kaukana ja saavuttamattomissa. Jossain vaiheessa tätä kevättä päässäni syttyi lamppu, joka ilmoitti että mulla olisi kerrankin hyvä mahdollisuus päästä San Franciscoon, ja oikeastaan jo sillä hetkellä, sillä lampunsyttymishetkellä, olin jo tehnyt päätöksen että sinne kyllä myös menen. Lopulta sain asiat järjestettyä ja kävin kirjastossa lento-ostoksilla. (Air Canada, 350 euroa edestakas, jos kiinnostaa. En tiedä, oliko toi paljon vai vähän, kun en ole pahemmin tolla mantereella matkustanut. Yksi kanadalainen sanoi että on paljon ja toinen sanoi että vähän. Omasta mielestäni hinta oli juuri siinä kipurajoilla, paljon enempää en olisi maksanut, mutta nyt hinta tuntui vielä suht siedettävältä etenkin siihen nähden että matkaan oli siinä vaiheessa vain kolme viikkoa aikaa.) Lentoaika oli noin 5 tuntia, takaisin tullessa vähän lyhyempi.
Ennen matkaa päätin laittaa koko meiningin aivan sekopäiseksi ja kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni couchsurfingia San Franciscossa! Mähän kävin Torontossa lähes joka keskiviikko couchsurfingin weekly meetingissä, vaikka en ole koskaan elämässäni sohvasurffannut, ja innostuin kun meetingissä niin monet ihmiset suosittelivat kokeilemaan. Siinähän tutustuisi paikallisiin, pääsisi käsiksi siihen aitoon San Francisco -elämään ja kokisi matkan todennäköisesti paljon rikastuttavampana kuin hotellissa majoittuessa. Noh, lähetin couchsurfingin nettisivuilla ilmoituksen neljälle sanfranciscolaiselle, jotka olivat saaneet hyvät arviot, mutta harmillisesti kolmelle ei sopinut mun ajankohta ja yksi jätti kokonaan vastaamatta. Sitten yksi kaveri kertoi, että hän oli kerran lähtenyt couchsurfingilla juuri San Franciscoon, mutta henkilö, jonka luona hän oli sopinut yöpyvänsä, ei ollut ikinä avannut ovea eikä vastannut puheluihin.
Lopulta vähän tästä kaikesta ahdistuneena päätin säilyttää couchsurfing-neitsyyteni ja varasin itselleni sänkypaikan keskustassa sijaitsevasta hostellista nimeltä Amsterdam. Nukuin siis yläsängyssä kuuden hengen huoneessa, jossa oli mun lisäksi viisi muuta tyttöä. En tutustunut tyttöihin kovinkaan hyvin, koska kaikki olivat paikalla vain öisin, mutta tiedän että tytöt olivat kotoisin ainakin Brasiliasta, Espanjasta ja Italiasta. Meidän huoneessa oli yksi vessa, joka oli arvatenkin koko ajan varattu.
Mulla ei sinänsä ole San Franciscosta mitään mielenkiintoista kerrottavaa, koska en ollut paljonkaan lukenut kaupungista ennen matkaa ja käytin kaiken aikani lähinnä kävelemiseen ja haahuiluun. Perjantain vietin Alcatrazissa ja lauantaina kävelin hostellilta Golden Gatelle ja takaisin. Kävelyyn meni koko päivä, koska matka oli useita kilometrejä yhteen suuntaan ja pysähdyin koko ajan valokuvailemaan ja harhailemaan. Päivän jälkeen mun jalat olivat totaalisen tuusannuuskana, ei vain kävelymatkan pituuden takia vaan myös siksi, että San Francisco on TODELLA mäkinen!! Välillä sai tehdä ihan kunnolla töitä päästäkseen kukkulan huipulle, ja sitten kun saavutti huipun niin mentiinkin taas alas. Mua vähän nauratti jälkikäteen, kun kartasta nopeasti katsottuna kävelymatkat vaikuttivat melko yksinkertaisilta, mutta todellisuus lävähtikin päin naamaa, kun sitä kävelymatkaa lähti käytännön tasolla toteuttamaan.
Ei oo pitkä matka enää, siellä se silta näkyy jo... :D
Apple-kauppa:
Alcatraz siellä takana
Verikello jalassa lauantain kävelyjen jälkeen:
Se, mitä en matkalta kaipaa, on jatkuva pieni ahdistuksenvire siitä että on ihan yksin tuntemattomassa suurkaupungissa saatanan kaukana kotoa, pelko siitä että jään raitiovaunun alle ja joudun usalaiseen sairaalaan, tai että joku vie rahat tai passin jos hetkenkin unohdan pitää laukkua silmällä. En ole varmaan nähnyt missään kaupungissa niin paljon kodittomia kuin San Franciscossa, ja tunsin kaupungin joissakin osissa oloni turvattomaksi myös keskellä päivää. Pidin laukkua aina edessä ja tarkistin sen sisällön 5-10 minuutin välein, en liikkunut hiljaisilla sivukujilla edes päiväsaikaan ja öisin en liikkunut missään. Torontossa en oikeastaan tuntenut ikinä samanlaista ahdistusta, koska kaupunki tuli mulle niin nopeasti tutuksi ja mulla oli siellä niin paljon tuttuja ja siellä oli kotikin.
Kun kävelin lauantaina Golden Gatelle päin, kiinnitin huomioni parikymppiseen poikaan, joka seisoi nurmikolla ja tutkaili ihmisiä. Kun poika huomasi mut, hän alkoi kävellä mua kohti... Poika tuli mun luokse ja kysyi, tiesinkö missä sijaitsee Union Square. Mä olin varma, että poika tiesi missä Union Square oli, koska jopa minä tiesin ja huomasin, ettei poikaa oikeastaan kiinnostanut kuunnella, kun yritin neuvoa hänelle tietä sinne. Poika kiitti tiedosta ja mä jatkoin kävelyä. Sitten poika otti mut taas kiinni ja sanoi, että hän ajatteli että olisiko mua kiinnostanut hengailla hänen kanssaan loppupäivä. Tavallaan olisin ihan mielellänikin hengaillut jonkun paikallisen kanssa vaikka koko loman ajan, mutta jokin siinä tilanteessa teki olon epämukavaksi ja epävarmaksi, joten vastasin nou thänks, jolloin poika lähti pois. En oikein luota ihmisiin :/
Hääkuvaukset:
San Francisco on mielettömän nätti kaupunki pastellitaloineen ja palmuineen. Ihan hiton ihana. Viikonloppu kului loistavasti vain kävellessä ja maisemia toljotellessa, enkä ehtinyt oikein missään vaiheessa harmitella sitä, että olin yksin matkassa. Tai totta puhuen vähän harmittelin Golden Gatella, koska olisin totta kai halunnut enemmän yhteiskuvia musta ja sillasta. Nyt pyysin äkkiä vain jotain ohikulkevaa turistia napsaisemaan pari kuvaa.
Lentojen ja hostellin lisäksi mulla ei mennyt rahaa oikeastaan ollenkaan. Mihin sitä nyt menisi, kun ei tee muuta kun kävelee? Ostin kyllä San Francisco -kukkatopin 14 dollarilla, mutta ruuat ostin lähinnä kioskeista ja pikaruokaloista. Olin vaihtanut Torontossa vähän päälle satasen käteistä, ja kun lähdin takaisin Torontoon, mulla oli lompakossa edelleen lähes satanen. Matkan viimeisenä aamuna päätin juhlistaa rahan vähäistä menoa ja kävin aamiaisella lättykahvilassa nimeltä Crepe House. Tilasin Mediterranean-nimisen lätyn, jonka välissä oli tomaattia, basilikaa, fetaa ja herkkusieniä. Lisäksi annokseen kuului lohkoperunoita ja salaattia. Se oli hyvää! Lähetin aamiaisestani kuvan meidän perheen Whatsapp-keskusteluun, ja iskältä tuli heti jämäkkä vastaus "En söisi".
Kattoterassibileet lauantai-iltana, mäkin oisin halunnu =(
Tässä on Union Square (sille pojallekin tiedoksi) :
Lopuksi todettakoon, että matka oli tosi mainio ja kylläpä on hieno olo nyt, kun on käynyt San Franciscossa! Silmät olivat iloisia kaikesta näkemästään ja etureidet kaikesta vahvistumisestaan. Mun päässä soi RHCP:n Californication koko loman ajan ja myös pitkään sen jälkeen. Mä olen aina tykännyt Californication-biisistä, mutta aloin matkan jälkeen tuumia, etten ole koskaan kiinnittänyt sen lyriikoihin tarpeeksi huomiota. Olen kyllä aina tiennyt, että laulussa jollain tavalla kritisoidaan Kalifornian pinnallista elämäntyyliä, mutta en ole kuunnellut sanoja kovin tarkkaan. Niinpä päätin yhtenä aamuna Torontossa ruveta kääntämään Californicationin sanoja suomeksi, koska halusin ymmärtää sanat täysin. Voin laittaa koko höskän tänne blogiin, kun se on valmis, mutta laitan nyt lyhyen näytteen tähän, ahahah. Mä en ole kovinkaan hyvä englannissa, joten virheitä varmaan on.
Psyykkiset vakoojat Kiinasta yrittävät viedä mielesi riemun
Pienet tytöt Ruotsista unelmoivat valkokankaan lainauksista
Ja jos haluat tämänkaltaisia unelmia, se on kalifornialaistumista
Se on maailman ja kaiken läntisen sivilisaation reuna
Aurinko voi nousta idästä mutta ainakin se laskee lopulliseen päämäärään
jne
jne jne
jne jne jne
Hauskaa. Olisko mulla sittenkin kääntäjän ura edessä?
