Vastasin viestiin jotenkin näin: "No hyvin menee, mutta ärsyttää kun kaikki metrotokenit loppu jo muutamassa päivässä ja pitäisi ostaa uusia."
Äidin vastaus oli ihan paras: "No älä nyt taas murhetu vaan osta uudet tokenit sitten!!" Eikä mitään muuta.
Äidin viesti sai mut nauramaan ääneen, siis melkein itkin kun mua nauratti niin paljon. "No älä nyt taas murhetu." Äiti kuuluu niihin ihmisiin, joka on jo usean vuoden ajan yrittänyt vasaralla hakata positiivista elämänasennetta mun päähän: älä aina korosta niitä huonoja puolia perkele, asiat eivät ole niin huonosti kuin luulet, ajattele positiivisemmin, usko nyt kerrankin itseesi, olet parempi kuin uskotkaan.
Aloin äidin viestin jälkeen ihmetellä, miksi mun oli pitänyt sille jostain hemmetin tokeneista ruveta märisemään. Olin ollut Torontossa siinä vaiheessa viikon, ja mulla oli ollut siellä ihan saakelin kivaa koko ajan. Tokenien loppuminen oli mitätön asia kaikkeen siihen hauskuuteen verrattuna, mitä olin saanut jo kesälomallani kokea. Siitä huolimatta se tokenien loppuminen oli pitänyt sitten kumminkin mainita. Jostain ihmeen syystä.
Nyt kun vuosi 2016 loppuu ja mietin mennyttä vuotta, en aio valittaa siitä sanallakaan. Olen oikeasti jumalattoman kiitollinen kaikista uusista hienoista kokemuksista, kaikista uusista ihanista ihmisistä, joihin olen tänä vuonna tutustunut, ja kaikista vanhoista, jotka ovat tulleet vielä tärkeämmiksi. En ole oikeasti sisimmässäni niin nyrpeä ihminen kuin mitä mun juttujen perusteella voisi joskus kuvitella. Niinpä haluan nyt valittamisen sijaan lausua kiitoksen muutamalle ihmiselle, jotka ovat tehneet hyvää hyvyyttään hyviä asioita mulle tänä vuonna ja jotka nyt tulevat ensimmäisinä mieleen. Monikaan heistä ei varmastikaan tätä nettipäiväkirjaani lue eikä edes ymmärrä tätä suomen kieltä, mutta haluan sanoa ne silti.
Kiitoksia Annalta muille:
Kiitos iskä, kun yritit auttaa mua Suomesta käsin mun Kanada-nettiongelman kanssa ja lähetit mulle miljoona screenshottia siitä, miltä asetusten pitäisi näyttää. Kiitos kun yritit, vaikka mulla meni neljän tunnin jälkeen lopullisesti hermot.
Kiitos äiti, kun hait mun gradun painosta ja veit sen humanistisen tiedekunnan kansliaan, ja muutenkin hoidit joku tuhat asiaa silloin kun en ollut Suomessa.
Kiitos kämppis, kun latasit mulle kaikki Temptation Island Suomen jaksot, joita ei pystynyt muuten Kanadassa katsomaan.
Kiitos toinen kämppis, kun tulostit mulle jääkiekkolippuja ja saatoit mut kesäkuussa lentokentälle.
Kiitos ihana Juku-kissa, kun hengailit mun kanssa iltaisin ja teit musta kissaihmisen. Kiitos kun olit aiheuttaa mulle monta kertaa sydänkohtauksen istumalla patterin päällä kylpyhuoneessa keskellä yötä. Kiitos kun tungit naamasi mun ruokaan, vaikka olit juuri saanut omaa ruokaa, ja olit muutenkin aina niin pälli ja ihana.
Kiitos äiti, Mikko ja Juuso, kun vierailitte mun luona ja veitte mun talvitakit ja kengät pois, koska olisin joutunut maksamaan kauheita lisämaksuja muuten.
Kiitos Salon Seudun Sanomien toimittaja, kun tykkäsit mun kirjoittamasta Toronto-matkajutusta ja annoit mun kirjoittaa matkajuttuja enemmänkin.
Kiitos sille tuntemattomalle tytölle Tigerissa, joka sanoi kassalla, että mulla on hieno paita päällä. Kannatti sanoa, koska muistelen sitä näköjään vieläkin.
Kiitos sulle Kanadan vuokraemäntä, kun autoit mua esimerkiksi netti-, metrokortti- ja pankkikorttiongelmien kanssa. Kiitos kun hait mut lentokentältä ja kiitos ylipäänsä siitä, että olin tervetullut tunkeutumaan teille heti tammikuussa, vaikka teillä oli huoneet täynnä. Kiitos kun tarjosit mulle jätskiä, kakkua, salaattia, nachoja ja valmistit kämppiksen läksiäispäivänä tulisen chili-illallisen, josta mulla meni maha ihan sekaisin. Kiitos kun et suuttunut, kun kaadoin maitokannun maahan ja kissa oksensi lattiat täyteen, kun joi sitä. Kiitos, kun sain lainata sun margariinipakettia kun pilasin omani pitämällä sitä liian kauan mikrossa. Kiitos kun veit mut karaokeen, kymmeneen ravintolaan, lättykahvilaan, kesämökille ja kavereiden luokse saunomaan. Kiitos kun sain majoittua teillä vielä syksylläkin eikä mun tarvinnut mennä hotelliin. Kiitos, sun ansiosta mulla on toinen koti nyt.
Kiitos Ali Baba's -ravintolan ihmiset, kun teitte helvetin hyviä shawarma- ja falafel-rullia.
Kiitos Marko ja Ishara, kun olitte niin ihania ja aktiivisia suomenopiskelijoita ja kävitte ihan joka kerta Finnish Clubissa ja halusitte tavata mut vielä syksylläkin monta kertaa.
Kiitos Andrew, uusi kanadalainen ystäväni, kun pyysit mut aina mukaan, kun olit menossa kavereidesi kanssa baariin tai pelaamaan pingistä.
Kiitos ylipäänsä kaikille Kanadassa JA Suomessa, jotka ovat kutsuneet mut seuraksi johonkin, tai lähteneet mukaan, kun mä oon kutsunut.
Ja suurimmat kiitokset kaikille, jotka ovat sanoneet mulle, että ovat lukeneet mielenkiinnolla mun blogia, joko vain Kanada-elämää seuraten tai ihan muutenkin. Kiitos, siitä on tullut ihan paras tunne!
