Pakko kumminkin sanoa, että mulla on ollut elämässäni paljon tuskallisempiakin lentoja ja tämä oli oikeastaan melkein helpoin! Lentokone oli todella iso, ja American Airlines tarjoili koko lennon ajan juotavia, sipsejä, jätskiä, kaksi ateriaa ja milloin mitäkin. Mulla ja äidillä oli neljän hengen penkkirivi ja nukuimme siinä vuorotellen. Silloin kun en nukkunut, join vettä ja olutta, katsoin La la land -elokuvaa ja kuuntelin musaa. Takastulomatkan Los Angelesista Lontooseen lensimme maailman suurimmalla matkustajakoneella, Airbus A380:lla, joka oli kaksikerroksinen koko pituudeltaan. Esimerkiksi viiden tunnin lentomatka sillipurkissa Portugaliin on tuntunut monta kertaa tuskallisemmalta kuin nämä lennot. Ihan oikeasti.
Tässä on joitain kuvia lomaltamme:
Vietettiin loman ensimmäinen päivä Universal Studios Hollywoodissa. Meillä ei ollut teemapuistoa kohtaan MITÄÄN odotuksia, ja äitikin tuli sinne vain mun mieliksi. Päivän päätteeksi olimme kuitenkin molemmat sanattomia ja suorastaan poissa tolaltamme. Päivä oli yksi ikimuistoisimpia koko elämässäni!
Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään Särkänniemi vaan aitojen Hollywoodin elokuvastudioiden vieressä sijaitseva puisto, jossa hyödynnetään jumalattoman taidokkaasti elokuvatekniikkaa. Esimerkiksi yhdessä vaiheessa päivää istuimme pimeässä studiohallissa avonaisessa vaunussa 3D-lasit silmillä. Yhtäkkiä vaunun toiselle puolelle saapui jättimäinen King Kong ja toiselle puolelle tyrannosaurus Rex. Sitten nämä hirviöt alkoivat kolistella vaunua, hypellä vaunun toiselta puolelta toiselle ja taistella keskenään. Ihmiset kiljuivat ja mullakin meinasi lentää sydän rinnasta irti, koska se kaikki näytti niin aidolta ja tuntui kuin olisimme olleet elokuvassa sisällä. Lopulta King Kong väänsi Rexin leuat auki.
Harry Potter and the forbidden journey -nimisessä laitteessa syöksyttiin Harry Potterin luudan perässä Tylypahkan halki. En vieläkään tiedä, miten se laite oli toteutettu ja milloin oikeasti liikuimme eteenpäin vaunun kyydissä ja milloin edessämme oli vain valkokangas. Ensimmäistä kertaa elämässäni aloin itkeä huvipuistolaitteen takia, koska siinä matkustettiin myös hämähäkkimetsään ja koko laite oli niin vitun intensiivinen.
Näimme päivän aikana myös muun muassa Tappajahai-elokuvissa käytetyn nuken, Bates Motelin ja Täydelliset naiset -ohjelman lavasteet sekä New Yorkin katujen lavasteita. Päivän aikana saimme huomata, etteivät elokuvat ole sittenkään totta.
Lento-onnettomuuden lavasteet jostain elokuvasta:
Meidän motelli sijaitsi Hollywoodin kaupunginosassa. Motellin lähellä oli muun muassa Hollywood Walk of Fame. Hollywood on tuonut mulle aina mieleen elokuvatähdet ja rikkauden, mutta todellisuudessa elokuvastudiot sijaitsevat pohjoisempana ja tämä alkuperäinen Hollywood on nykyisin vähän rapistunut alue.
Motellin aamupala: perunaa, munakasta, rasvapihvejä, paahtoleipää ja pannaria siirapilla. Lisäsin kuvan aamupalasta Instagramiin, mihin mun pikkuveli kommentoi "Mitä paskaa sä oikein syöt siellä ja vielä cocacolaa?" Naurettiin äidin kanssa kommentille ääneen. Ei kieltämättä ollut kovin ravitseva aamiainen.
Oscar-gaala järjestettiin sunnuntaina Hollywoodissa. Helikoptereita pörräsi meidän motellin päällä koko päivän. Emme nähneet julkimoita eikä gaalasta ei ollut meille muutenkaan suurempaa hyötyä, enemmänkin haittaa koska metroasema ja katuja oli suljettu. Katsoimme gaalaa baarissa noin kilometrin päässä juhlapaikasta.
Punainen matto päivää ennen juhlia:
Ja juhlien jälkeen...:
Metroasema Hollywoodissa, katossa filmirullia:
Löysin Amerikan kaikkein kovimman jätkän eli Donald Trumpin nimilaatan:
Kaliforniassa ei Trumpia selvästikään arvostettu. Kaupassa myytiin esimerkiksi Trumpin naamakuvilla koristeltua vessapaperia ja "Fuck Trump!" -paitoja. Lisäksi nimilaatan päälle oli syljetty.
Baari jossa istuttiin parina iltana Hollywoodissa, Frolic Room:
Eräänä päivänä kävimme aamukävelyllä Hollywoodin vuoristoilla. Kävelimme melko lähelle Hollywood-kylttiä ja kävimme myös Griffith Observatoryssa.
Oon hyvä poseeraamaan:
Ja ja ja, lisäksi me käytiin bussikiertoajelulla. Näimme parin päivän aikana jättimäistä Los Angelesia vähän sieltä sun täältä, muun muassa kantakaupungin, Chinatownin, Sunset Stripin, Beverly Hillsin ja Santa Monican. Välillä hyppäsimme bussista pois ja jatkoimme myöhemmin matkaa. Mun mielestä kiertoajelu on ihan loistava tapa tutustua isoon kaupunkiin, vaikka en varmaan ookaan mikään kunnon true travellaaja kun sanon näin.
Lisäksi käytiin Venice Beachilla. Siellä oli söpöjä surffaaja- ja skeittaajapoikia.
Ilma oli meidän loman aikana melko viileä, sellainen 15-19 astetta, mutta parina viimeisenä päivänä lämpötila nousi yli 20 asteen. Rannalla oli ihmisiä surffaamassa ja kahlaamassa, mutta ketään ei huvittanut uiskennella sen enempää.
Kuvista saanee sen käsityksen, että meillä oli hauska loma. Niin meillä olikin. En kuitenkaan rakastunut Los Angelesiin, vaan se jätti jälkeensä varsin ristiriitaisen olotilan. Los Angeles on kaupunki, jonka keskustaa koristaa hulppea Disney-konserttitalo - ja sen pihalla loikoilee kodittomia ihmisiä lapsineen patjoissaan ja ostoskärryissään. Se on myös kaupunki, jonka metrossa kuulutetaan, että kaikenlainen kaupusteleminen on ehdottomasti kiellettyä, ja samanaikaisesti metrojunassa kulkee ainakin neljä kaupustelijaa toistensa perässä myymässä sipsejä ja huiveja.
En ole nähnyt missään kaupungissa yhtä paljon upporikkaita, mutta en ole myöskään nähnyt missään yhtä paljon rutiköyhiä. Kodittomia kulki vastaan ihan jatkuvasti. Kaupunki on mun makuun myös aivan liian laajalle levinnyt, ja metrolinjoja on kaupungin kokoon nähden todella vähän. Toisin kuin vaikka New Yorkissa ja Torontossa, Los Angelesissa metro on lähinnä köyhän väen ja laitapuolen kulkijoiden menopeli ja muut kulkevat paikasta toiseen omalla autolla, sulkien silmänsä kaikelta mitä kaduilla ja niiden alla näkyy.
Mietittiin myös äidin kanssa, ettei olla missään kaupungissa nähty yhtä paljon sekopäitä. Jotkut kaupungin kadut ja asemat ovat täynnä mitä ihmeellisimpiä hiippareita ja hörhöjä, jotka juttelevat itsekseen ja tuijottavat sekavilla silmillään.
Näin loman aikana muun muassa miehen, joka alkoi laulaa mulle rakkauslaulua metroasemalla ja huusi perään FUCK YOU!, miehen joka raahasi kaksi kertaa itsensä kokoista puuristiä harteillaan ja hoki että Jesus loves you, naisen joka lauloi metrossa niin kovaan ääneen ylistyslaulua isovanhemmilleen (jotka eivät olleet paikalla) että ihmiset pitivät kiinni korvistaan: "oh grandmah... i love you so muuuch.. and grandpah... oh i love you too...", sekä miehen joka jostain syystä päätti saada raivokohtauksen Mäkkärin kassalla ja alkoi heittää tavaroita henkilökuntaa päin. Apua. Näin myös kadulla norkoilevia, latinomusiikkia kuuntelevia miehiä jotka hengailivat lihaksikkaiden koiriensa kanssa ja näyttivät Breaking Badin Tucon henkivartijoilta.
Ristiriitainen kokemus kaikkiaan siis. Helkkarin hauskaakin kyllä oli. Lähtisinkö uudestaan? En tiedä. Kyllä lähtisin, jos saisin hitosti rahaa.
Avainsanat: aurinko, palmut, Hollywood, elokuvat, julkkikset, rasvapihviaamiainen, itkettävä huvipuistolaite, metrossa laulava nainen ja muut sekopäät, liikenneruuhka, söpöt surffaaja- ja skeittaajapojat, Donald Trump -vessapaperi, autot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti