sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Viisi toista parkki ruutua

(Kuvituskuvat ovat kaukaa menneisyydestä, jonne jotkut ihmiset haluaisivat jäädä.)


Synnyinkaupunkiini Saloon suunnitellaan paviljonkiravintolaa. Se tulisi jokivarteen, toria vastapäätä, ja sen perustaisivat yksityiset yrittäjät. Valitettavasti paviljonkiravintola vain hautaisi valmistuessaan allensa jotakin elintärkeää - ja toimisi näin ollen synnillisesti ja vahingoittavasti kaunista kaupunkiamme kohtaan. Nimittäin sen alle jäisi viisitoista parkkiruutua.

Täällä on nyt väännetty asiasta viimeiset viikot. Paviljonkiravintolasta ja parkkipaikoista. Niinkun ihan oikeasti. Keräsin Facebookista pari mun lempparikommenttia:

"Parkkipaikkojen idea on se, että kaikki on lähellä.Varsinkin pikkukaupungeissa. Jukka Alangon kanssa samaa mieltä, että tämä keskeinen parkkitila on säilytettävä. En tunne ketään, joka haluaisi kävellä kaupungin toiselta laidalta kirjastoon,apteekkiin,torille, kun meillä kerran on loistavat parkkipaikka Seppä Laurin ympärillä. Sen paviljongin voi rakentaa muuallekin."





"Kuppiloita menee nurin koko ajan, miksi tämä menestyisi? Ja on totta, että sillä suunnalla on aika niukasti parkkipaikkoja."

"Salo on aina mainostanut itseään lähes sadan tuhannen ihmisen talouskeskuksena joka onkin aivan totta tullaanhan tänne Lohjalta ja Raaseporista asti ostoksille ja kesäkuukaudet ovat aina olleet vilkasta aikaa. Luuletteko tosiaan että kaikki tänne saapuvat haluavat jättää autonsa jonnekin kauemmas parkkiin."




Olin Gdanskin lentokentällä tulossa Suomeen, kun luin keskustelua ensimmäisen kerran, ja totta puhuen olisin halunnut silloin jäädä sinne. Ja olla palaamatta enää ikinä takaisin.

Olen sanaton. Ja toisaalta en taas yhtään. Aina löytyy ihmisiä, jotka mumisevat ja mämisevät, kun jossain joku yrittää jotain uutta, ja seisovat kehityksen tiellä. Salossa heitä vain tuntuu olevan tavallista enemmän. Ainakin he osaavat pitää kovaa mekkalaa itsestään. Jotkut vain verhoavat vastustamisensa parkkipaikkatekosyyhyn, toiset ilmeisesti tosissaan puolustavat parkkipaikkoja.

Pavinjonkiravintolaa eivät vastusta vain yksittäiset ihmiset, vaan myös monet parkkipaikan vieressä sijaitsevat yritykset. Viimeisimpänä tämän viikon lehdessä luki, että myös alueen asukkaat ovat ravintolaa vastaan, koska se rakennettaisiin heidän asunnoistaan avautuvaa esteetöntä jokinäkymää rajoittamaan. Ilmeisesti heillä on käsitys, että jokivarteen tehdään kerrostalo.

Salon jokirannan sanotaan olevan kaupungin arvokkainta aluetta. Siksi on niin tarkkaa, mitä siihen saa rakentaa. Kysymys kuuluu, että MIKSI Salon arvokkaimmalla alueella on parkkipaikka? Jokirantaa ei ole muutenkaan hyödynnetty lähes mitenkään. Siinäpä nauttivat asukkaat kauniista parkkipaikkanäkymästään sitten, ja ruskeasta joesta, jonka varrella on yksi jokilaiva ja puupenkkejä.




Ensinnäkin: miksi se auto pitää aina saada oven eteen? Joskus voisi tehdä hyvää kävelläkin vähän. Liikuntarajoitteisille on omat parkkiruutunsa, ja hyvä niin. Toisekseen: Salossa on 4300 parkkiruutua. Paviljonkiravintola veisi niistä 15. Niitä jää siihen vielä monta, ja lyhyen kävelymatkan päässä on lisää.

Paviljonkiravintola ja 15 menetettyä parkkipaikkaa tuskin aiheuttaisivat viereisissä yrityksissä asiakaskatoa. Päinvastoin palvelujen lisääntyminen vetää puoleensa lisää ihmisiä, jotka käyttävät samalla naapuriyrityksiä ja tuovat alueelle säpinää.

Koska jos mun pitäisi nyt päättää, lähtisinkö shoppailemaan vaatteita Salon Plazaan vai Raision Myllyyn, niin lähtisin Myllyyn (vaikka niin kovin haluaisinkin Saloon rahojani laittaa), koska Myllyssä on paljon enemmän kauppoja ja myös lempikauppani New Yorker. Samalla kun kävisin New Yorkerissa, pistäytyisin myös muissa kauppakeskuksen myymälöissä ja toisin rahaa niille.