perjantai 11. elokuuta 2017

Päivä Annan matkassa

Keskiviikko 9. elokuuta 2017

11.30: Herätyskello herättää, ja metro jylistää sängyn alla. Oon saapunut Torontoon eilen väsyneenä, mennyt yhdeksältä nukkumaan ja nyt huomaan nukkuneeni 14 ja puoli tuntia.

Majotun jo kolmannen kerran kahden kanadansuomalaisen siskon luona. Kesä on hiljaista aikaa täällä. Ekat vuokralaiset saapuvat syyskuussa harjoittelujen alkaessa.



11.50: Meen yläkertaan aamupalalle. Paula on jättänyt mulle banaaneja, leipää, jogurttia ja banaani-suklaaleipää. Tämä nainen jaksaa yllättää ja ilostuttaa! Kirjoitan hänelle whatsappissa että thank you so much.

12.34: Selvitän metrolippujen hintoja. Illalla on couchsurfingin weekly meeting, jossa oon käynyt aina keskiviikkosin. Sitä ennen aion mennä keskustassa sijaitsevaan puistoon lukemaan.

12.35: Paulalta tulee viestiä: 28 degrees today! Päätän mennä sittenkin läheiseen maauimalaan, se on kaupungin omistama ja ilmainen.

13.03: Meen olohuoneeseen moikkaamaan Jukua. En pääse lähtemään, koska whatsapp piippaa koko ajan eikä se toimi enää sitten kun astun ovesta ulos. (Mitä toisaalta rakastan täällä yli kaiken, koska Suomessa puhelin on naaman edessä koko päivän, ja yön.)



13.40: Pääsen viimein lähtemään. Oon onnellinen, kun voin käyttää kesämekkoa koko päivän. Täällä on niin lämmin öisinkin! Ja se loppumaton, sisuskalut rikki repivä tuuli, sitä ei täällä ole.



13.40 - 14.20: Kävelen. Oon päättänyt käydä läheisellä farmilla ennen maauimalaa.




Kello n. 14: Joku helvetin ärsyttävä poika tulee pörräämään pyörällään mun ympäri. Mieleen tulee Breaking Badin jakso, jossa pikkupoika kiertää väärälle reviirille eksynyttä huumediileriä ja lopulta ampuu tämän. Mä selviän kuitenkin tilanteesta haavoittumatta, kun poika poistuu. En olisi tosin ollutkaan väärälle alueelle eksynyt huumediileri.

Oon siis kyllä huumediileri, mutta oikealla alueella. Ahahahihiahiö!




14.20: Oon farmilla.





14.45: Joku farmin työntekijä lähestyy mua. Täällä Kanadassa sitä tehdään paljon, lähestytään tolleen vaan tuntemattomia ihmisiä. Viime vuonna totuin siihen nopeasti, mutta nyt huomaan taantuneeni Suomessa vietetyn vuoden jälkeen. What the hell does she want?

Nainen kysyy, sattuisinko tietämään mitä kello on. Katson rannekelloa, joka näyttää varttia vaille kolmea. Sillä hetkellä en tietenkään muista, miten vitussa se sanotaan englanniksi. Aion ensin sanoa "two hours and 45 minutes", mutta samalla sekunnilla päätän olla sanomatta niin ja päädyn vain näyttämään kelloani hänelle. "Ok quarter to three, thank you!" nainen toteaa ja poistuu.

15.20: Oon maauimalassa.



17.33: Saavun kotiin tukka märkänä ja rumana,joten törmään toki pihalla Paulaan, joka toki juttelee söpön naapurinsa (ja söpön naapurin söpön koiran) kanssa.

17.45: Menen nettiin ja tarkistan, miten kellonajat sanotaan englanniksi. Ihmettelen, miten oon päässyt englannin kirjoituksista läpi.

18.12: Lähden ruokakauppaan nimeltä Loblaws. Muistan vieläkin, kun elämäni ensimmäisenä Toronto-päivänäni Paula kertoi, että lähellä sijaitsee ruokakauppa Blaa Blaas, jota lähdin reippain askelin etsimään. Lopulta tajusin hänen puhuneen Loblawsista.






18.50: Meen keittiöön tekemään ruokaa. Tästä ei päivällinen ravitsevammaksi muutu:



Tosin Paula tekee samaan aikaan pulled porkia, josta saan osan. Muuttuu sittenkin:



19.55 iskee väsymysromahdus. Edes 14,5 tunnin yöunet eivät auta siihen faktaan, että kello on Suomessa pian 3. Taistellen kampean naamani peilin eteen ja ryhdyn meikkaamaan.




20.49: Lähden CS weekly meetingiin. Ostan kolikkoja metroasemalta.




21.10: En tajua, mistä pubiin mennään sisälle, ja kävelen ensin jonkun hotellin respaan. Lopulta selviää, että pubi sijaitsee pienen kujan päässä.




Meetingissä on noin 30 ihmistä, joista tunnen entuudestaan neljä. Suurin osa on tosi mukavia, mutta on joitain rasittaviakin, joista yksi piirittää mua ja kyselee, haluanko tulla lauantaina hänen kanssa luxury nightclubiin. Yksi henkilö sanoo, että olen värjännyt hiukseni blondiksi, jotta kaikki tietäisivät mun olevan kotoisin Suomesta. Näin on.



Puhun illan aikana ihmisten kanssa mm. punkeista, Kiinan facebook-kiellosta ja Helsingistä, kunnes mut valtaa totaalinen aikaerorasitusväsymysromahdus osa 2 ja lähden metrolla kotiin nukkumaan.




00.37: Kotona. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti