Joskus oli aika kun tykkäsin Facebookista.
Se oli silloin alkuvuosina, silloin kun käytin Facebookia tietokoneella.
Nykyisin
selailen Kasvokirjaa lähinnä Honor 8 Litellä. Joka kerta avatessani
Facebookin puhelimellani huomaan sen muuttuneen umpisurkeaksi.
Mun
etusivu näet täyttyy päivittäin arvonnoista, kilpailuista ja muista
mainoksista. Joukkoon iloiseen lukeutuvat myös meemikuvat, WAIT FOR IT
-eläinvideot sekä ryhmien ja uutissivujen linkit.
Sitten
on tämä kummallinen tägäysmania. Pelkkää tägäilyä koko etusivu
pullollaan. Tag a friend who would eat this chocolate cake in 30
seconds. Tägää se frendi, joka on yhtä huono luistelemaan kuin tämä
koira. Tag someone and say nothing.
Ja ne tykkäykset... Tykkää tästä, jos olet samaa mieltä! Like and
share if you agree. Tykkää, jos toivot valkeaa joulua! Tykkää tästä, jos
haluaisit jo päästä kopeloimaan pukin lahjasäkkejä ja olet nainen!
Tykkää, jos sinäkin olet sitä mieltä, että on väärin varastaa lompakko
kadulla kävelevältä mummolta.
Ja muuten: kaveri, jonka nimi alkaa R:llä, joutuu tarjoamaan sinulle pizzan!
En tiedä. Haluaisin nähdä enemmän jotain muuta.
Tänään mulle on mainostettu muun muassa vintage-leivänpaahdinta ja Hugo
Bossin hajuvettä. Lisäksi tuossa on pyörinyt jo kolmen päivän ajan
linkki Hesarin timanttiartikkeliin, jota en pääse lukemaan, kuin
painostaen mua hankkimaan lukuoikeuden.
Muistan vielä hyvin sen päivän kun liityin Facebookiin. Oli vuosi
2008. Aloin samantien etsiä kavereideni profiileja ja häkellyin kaikista
Facebookin suomista mahdollisuuksista. Etu- ja sukunimen perusteella
pystyi hakemaan käsiinsä ketä tahansa tietämiään ihmisiä - toisin kuin
vanhassa tutussa IRC-Galleriassa, jossa käyttäjät olivat piiloutuneet
nimimerkkien taakse.
Yhtäkkiä vanhat koulu- ja
työtoverit, joihin luulin kadottaneeni yhteyden loppuelämäkseni, olivat
tietokoneen ruudun toisessa päässä vaihtelemassa kuulumisia mun kanssa.
Facebook ei ollut kiva vain
uutuudenviehätyksen vuoksi: pidin myös siitä, mitä Facebookissa
tapahtui. Kaverit kertoivat tilapäivityksissään miten heillä sujui. Jos
he eivät suoranaisesti kertoneet kuulumisiaan, heiltä tuli muita
hauskoja juttuja ja sutkautuksia, turhia ja vähemmän turhia. Tunnelma oli rennompi kuin nykyisin,
ainakin mulla. Mun Facebook-kaverien määrä oli kolmannes
nykyisestä, enkä kauheasti miettinyt mitä voisin siellä sanoa ja mitä
en.
Silloin jaksoin ihan keskittyäkin. Selasin aina viimeisimmät tarinat niin pitkälle alas asti, että tulin siihen kohtaan, jonka olin jo nähnyt. Nykyisin vain selailen meemikuvia ja tägäyksiä
pikavauhdilla. Aivokuolleena etusivua alas vierittelen, vain huomatakseni ettei siellä ole tälläkään kertaa tapahtunut mitään.
Kaveri,
jonka nimi alkaa millä tahansa kirjaimella, saa kernaasti pyytää
kaveria, jonka nimi alkaa kirjaimella A, vaikka juoksulenkille, kahville tai
pelaamaan Scrabblea, Rappakaljaa, tai ihan mitä tahansa. :)
True
VastaaPoista