keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Mulle Suomi merkitsee...

- sinistä ja valkoista
  
- sitä, että kun on 25 astetta lämmintä, lähes koko kansa pakkautuu uimarannalle nauttimaan olostaan, ja loput ovat jossain muualla puhisemassa, että on niin kuuma että ei pysty olemaan

- kieltä, jolla pystyn ilmaisemaan itseäni niin monipuolisesti kuin haluan ja olemaan tasan se henkilö joka olen, toisin kuin vaikka englannin kielellä

- maailman parhaita kirosanoja

- kauniita, melankolisia joululauluja, ei yli-iloisia rinkutuksia joista tulee mieleen yhdysvaltalainen jouluruuhkainen kauppakompleksi

- talvista, taivaallisen kaunista lappimaisemaa lumisine tuntureineen, samoin kuin harmaassa loskapaskassa lilluvia katuja ja sitä kun räntää sataa vaakasuorassa kasvoihin

- järviä, metsää, peuroja, hirviä, kurkiauroja, metsoja
 
- pimeää talvea, jolloin aurinko hädin tuskin nousee, ja valoisaa kesää, jolloin se hädin tuskin laskee



- sitä, että paljon ajatellaan, mitähän muut minusta/meistä ajattelevat, vaikka luultavasti eivät ajattele viidesosaakaan siitä määrästä kuin minä/me ajattelemme niiden ajattelevan ja kuin minä/me ajattelemme itsestämme itse

- sitä, että vappuna voi yhtä hyvin olla t-paitakeli kuin sataa luntakin
 
- ihmisiä, jotka valittavat kun eteen sattuu tietyömaa, ja ihmisiä, jotka valittavat kun tiet ovat huonossa kunnossa eikä niitä korjata

- muumeja

- järjestystä ja sitä, että asiat useimmiten toimivat hyvin

- rehellisiä ja perusystävällisiä ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan kauheasti puhua pälpätä tuntemattomien kanssa ja ärähtävät kommenttipalstalla ja kovaa, kun Pohjois-Amerikkaan muuttanut toimittaja kirjoittaa Hesariin smalltalkia ylistävän kolumnin

- karvat pystyyn nostavaa tunnetta, kun kuuntelee Sibeliuksen Finlandiaa tai kun Suomi voittaa olympiakultaa

- toisaalta harmitusta siitä, etten tule koskaan pääsemään sisään sellaiseen yltiöpäiseen jalkapallohuumaan, koska Suomi ei pärjää jalkapallossa (vaikka pari vuotta sitten vähän koinkin sitä Islannin kautta)

- puhtautta

- sitä, että pimeänä arki-iltana kaduilla ei tule vastaan melkein ketään, mutta kesällä kaikki rynnivät luolistaan ulos eikä Ruisrockiin meinaa saada lippua edes sunnuntaina
  



- tylsää kansallislaulua, joka ei aiheuta mitään tunteita, ja toivoa siitä, että se voitaisiin joskus vaihtaa Finlandiaan

- paikkaa, joka oli lapsena maailman keskipiste ja jonka lähellä oli vain Ruotsi ja muut maat jossain muualla

- nykyisin Euroopan nurkassa sijaitsevaa syrjäistä valtiota, josta näkyy keskieurooppalaisten tv-kanavien säätiedotuskartoissa vain alareuna, vaikka säätiedotuksessa puhuttaisiin koko Euroopan tai maailman säästä

- maailman rakkainta paikkaa

- isovanhempien lapsuudentarinoita, kuten se kun mummo kertoi hänen Amerikassa asuneen tätinsä postittaneen hänelle pula-aikana uusia kenkiä

- SAUNAA

- elämäni tärkeimpiä ihmisiä

- Pikku Kakkosta, liikuntatunteja, lumisotaa, ala-asteen pesäpalloturnauksia, jotka meidän luokka aina hävisi, ja loppujen lopuksi vähän kaikkia lapsuusmuistoja



- oikeastaan vähän kaikkea

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti