torstai 25. tammikuuta 2018

"Hei voi saatana! Tässä on otettu joku 200 vitun kuvaa jo!"

Kävinpäs viime viikolla Ateenassa. Toin sieltä työkavereilleni tuliaisia, kahta erilaista kreikkalaista karamellia. Maiston tänään ruokatauolla niistä ensimmäistä, ja se oli oudoin ja pahin karkki, jonka olin ikinä syönyt. Kotiin lähtiessäni päätin heittää suuhun vielä toisenlaisen, ja ei helvettiläinen! Se maistui ehkä VIELÄ pahemmalta, vaikken olisi uskonut sen olevan mahdollista. Myös pomo sylkäisi karkkinsa ulos. En ole muistaakseni ennen tuonut matkoilta tuliaisia töihin enkä ole varma, uskallanko näillä tuliaisenvalintataidoilla tuoda jatkossakaan.

Tänään siis vähän harmitti, mutta ei yhtään niin paljon kuin viime perjantaina. Silloin olin historiallisella Akropolis-kukkulalla. Ja koska olin siellä kerrankin, oli siellä saatava kuvia, paljon ja hyviä.



Paljon niitä otettiinkin, ja hetken päästä taas lisää - nimittäin melkein kaikissa oli jotain vikaa. Joissakin pönötti taustalla toisia turisteja, huivi oli huonosti, tai sitten kengät olivat rajautuneet pois tai tukka oli mennyt tuulen takia vinoon.

Ja siis voi vittu, miten surullisen naisen se musta teki. Ei siis se, että kuvissa oli pieniä vikoja. Vaan se, että ne ylipäänsä olivat ongelma.

Surullisesta naisesta vieläkin surullisemman teki se, ettei hän ollut ainoa. Not even close. Vaikka oli vuoden kylmin kuukausi, Akropolis oli täynnä valokuvailevia turisteja, snäppääjiä, bloggaajia, instatyttöjä ja -poikia puhelin kädessään tai selfiekepissään.

Tiesivätköhän he loppupeleissä edes Akropoliksesta mitään, paikasta jonne olivat tulleet? Tai kiinnostiko se heitä, ainakaan yhtään niin paljon kuin se, mistä kulmasta Akropolis ja sen rakennelmat näyttivät parhailta? Joku oli varmaan valinnut päivän asunsakin sen mukaan, mikä sopisi Parthenonin temppelin kanssa yhteen. Kuinka tyhmiä tämä kaikki ihmisistä vielä tekee, jos näin on.

Ihmisten tapa himokuvata itseään nähtävyyksien edessä ei häiritse mua tippaakaan. Miksi keskittyisi näpsimään kännykällä kuvia pelkästä nähtävyydestä - sellaisia kun löytyy Googlesta hakemalla miljoonia. Sen sijaan on kiva saada muistoja itsestään, siitä minkä näköinen ja ikäinen on missäkin paikassa ollut. Maisemat voivat pysyä samoina pitkäänkin, mutta ihminen muuttuu.

Silti välillä huomaan haikailevani menneitä aikoja, sitä, kun ei ollut vielä kehittyneitä kännykkäkameroita ja älypuhelimia. Kun otettiin yksi kuva monesta paikasta eikä tuhatta yhdestä. Kun ei valittu tuhannesta kuvasta yhtä, parhaiten sosiaalimediaan sopivaa. Silloin jopa muistot vuosien takaisista matkoista säilyivät kirkkaampina, kun kuvat olivat monipuolisempia. Kun ei ollut poistettu kamerasta kuvaa, joka oli kelvoton siksi, että takana pönötti toinen turisti, koska kääks Instagram-seuraajathan olisivat saattaneet kiinnittää kaiken huomionsa sellaiseen ikävään yksityiskohtaan - miettiä, ettei parempaa kuvaa ollut saatu ja oli siksi jouduttu tyytymään virheelliseen.



Mä rakastan matkakuvia. Rakastan kauniita ja virheettömiä kuvia, tykkäilen toisten hienoista kuvista somessa. Mutta mä rakastan myös aitoutta.

Mua on aina ärsyttänyt selata sivustoja, joissa esitellään paparazzien ottamia rumia kuvia julkkiksista arki-lookissaan ja nauretaan niille. Miksi netti-ihmiset jumaloivat julkkisten täydellisiä rantakuvia, joita on parhaassa tapauksessa otettu ja muokattu päiväkausia, ja ilkkuvat kuville, joissa julkkis istuu sunnuntaina perheensä kanssa pizzeriassa ilman meikkiä. Haha, että niinkö rumalta tavikselta hän oikeasti näyttääkin.

Äskenkin katsoin Youtubesta jonkun celebrities without makeup -videon. Siellä oli mm. tällaisia kommentteja: "I think I am going to be sick...Please god take the pictures away", "lady gaga was the worst ever who would go out with her gross" ja "Dang Adele ugly I'm sorry :/ to say it but it's true."

No en nyt tiedä... Eikö nyt vähän kaikista ihmisistä ole mahdollista saada hyviä ja huonoja kuvia. Mustakin on olemassa järkyttäviä kuvia ja toisaalta hyvin mainioitakin, joskus näytän hirviöltä ja joskus taas en. Eikö se nyt vain ole elämää, saada yhtenä päivänä täydellinen rantakuva ja iloita siitä, ja jonain toisena istua perseen näköisenä krapulassa pizzeriassa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti