Äiti lähetti viime viikolla meidän perheen Whatsapp-ryhmään ylläolevan kuvan. Hänen oma vastauksensa oli Andalusialainen koira. Iskän oli 'Se' toisesta maailmasta. En ole nähnyt kumpaakaan, iskän leffasta en ollut kuullutkaan.
Mun oli sen sijaan vaikea nimetä vain yhtä. Vastasin ensialkuun kolme eri leffaa. Sen jälkeen niitä alkoi virrata mieleen yhä enemmän, ja olisi tehnyt mieli pitää tunnin pituinen luento. Blogi tuli siis tarpeeseen, taas kerran. <3 Olen muuten kirjoittanut tätä blogia nyt vähän yli neljä vuotta. Ihan hyvin blogilta, joka on perustettu tylsistyneenä krapulassa ja jonka nimikin on tempastu krapula-aivojen syövereistä kahden sekunnin miettimisen jälkeen.
Suurin osa mua traumatisoineista ohjelmista on lastenohjelmia, mikä on sinänsä mielenkiintoista. Kauhuleffoja en pahemmin pelännyt lapsena. Päinvastoin ne olivat pirun kiinnostavia - ehkä siksi että ne olivat kiellettyjä. Muistan kun katsoin Tappajahai ykköstä 7-vuotiaana silmät nauliintuneena televisioon, ja kun tuli väkivaltainen kohtaus, äiti meni ja sammutti telkkarin. Juoksin äkkiä laittamaan sen takaisin, mutta äiti pani vielä paremmaksi ja vetäisi johdot irti. Niitä en saanut takaisin ja olin raivoissani. Huusin täysillä kaikenlaista, varmaankin että äiti on paska ja hullu ja laita tappajahai takaisin tai tapan sut ymmärrätkö. Muistan sen pettymyksen tunteen vieläkin todella elävästi.
Mä olen myös kasvanut kaveripiirissä, jossa kauhuleffoja katsottiin paljon jo alakouluiässä. Tiedän mitä teit viime kesänä, Urban Legend, Scream, Halloween ym ym ym, ja teini-iässä edelleen Ring ja Kauna ym.
Näistä mut on pelästyttänyt pahanpäiväisesti ainoastaan Urban Legend, tarkemmin sanoen elokuvan alku. Siinä murhaaja on piiloutunut kirveen kanssa auton takapenkille, eikä autoa ajava nainen tietenkään tiedä sitä. Muhun tämä on vaikuttanut niin, että tarkistan edelleen pimeällä autoon astuessani, ettei takapenkillä tai takapenkin jalkatilassa ole ketään.
No siinä tulikin jo esipuheessa mainittua yksi. Tässä vielä ne muut:
2. Muumit. Niitä tosin on vähän turha edes mainita, niin massiivinen määrä lapsuudenkauhuja heihin liittyy. Suurimmat arvet jätti jakso, jossa Muumipeikko piiloutuu taikurinhattuun ja muuttuu kummalliseksi peikoksi - tai miksikä lie, peikkohan hän taisi olla jo alun perin...! Myös muurahaisleijona oli kamala, samoin lihansyöjäkasvit, aavelaiva ja aaveen jalat Muumipeikon vatsan päällä. Ja voi perkele sitä hylyssä hengailevaa mustekalaa Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa.
3. Pinokkio ja kohta jossa pojat muuttuvat aaseiksi
4. Lumikki ja kohta jossa ilkeä äitipuoli muuttaa itsensä vanhaksi eukoksi. Ja sitten hän vielä pöllähtää ahdistavalla tavalla kuin tyhjästä kääpiöiden mökin ikkunaan, kun kääpiöt ovat töissä ja Lumikki yksin kotona. "Ne pikkumiehet eivät ole täällä?"
5. The Joulukalenteri ja jaksojen lopussa soiva pelottava musiikki ahdistavilla näsäkuvilla höystettynä. Katsoin lapsena The Joulukalenteria meidän olohuoneessa kaverini Tiian kanssa. Iskä oli ulkona ja päätti peläyttää meidät kurkkaamalla yhtäkkiä ikkunasta sisään. Hänen oli täytynyt ottaa jotain jakkaraksi, koska ikkunoihin ei ylettynyt muuten. Siksi emme olisi odottaneet näkevämme ikkunassa yhtään mitään, ja yhtäkkiä siinä olikin ihmisen pää. Hyvä ettei kattoon asti Tiian kanssa lennetty, kun pelästyttiin ja kiljuttiin niin paljon. Tiia muistutti tästä juuri pari vuotta sitten, eli iskän säikäyttelyt jättivät nähtävästi pysyvän muiston kumpaankin. Ouh fuck D:
6. Lumimies-peli. (Tämä on siis joo peli, mutta mainitaan se silti.) Kun olin pieni, iskä pelasi kauhistuttavaa peliä tietokoneella (sellaisella isolla pöytäkoneella, johon piti kytkeä kuusi metriä pitkä piuha kun halusi nettiin, sitten se piippasi ja rätisi vartin ennen kuin yhdisti). En tajunnut pelistä hevonhittojakaan, paitsi että siinä piti lasketella, ja jossain vaiheessa jostain puun takaa ilmestyi kammottava hirviö, joka SÖI laskettelijan. En ymmärtänyt, miksi iskä nauroi sitä pelatessaan, mä kun mietin että pelin täytyi olla koko maailman sairain.
 |
| Nykyisin en ehkä enää pelkäisi lumimiestä niin paljon. |
7. Odysseuksen harharetket ja kauhea kyklooppi, joka pitää Odysseuksen porukkaa vankina luolassaan. Lopulta miehet survaisevat jonkun tikun kykloopin ainoaan silmään ("Tämä ei toimisi jos hänellä olisi kaksi silmää", muistan Odysseuksen kuiskaavan) ja pakenevat luolasta lampaiden vatsoissa roikkuen. Tämä oli siis joku piirretty, suoraan helvetistä tämäkin. Äiti vissiin lainasi kyseisen videokasetin joskus kirjastosta tarkoituksenaan sivistää mua ja tutustuttaa maailmankirjallisuuteen, mutta käteen jäi lähinnä perkeleelliset traumat.
8. Tarzan. Käänsin joskus lapsena jollekin kanavalle, ehkä kolmoselle, josta sattui tulemaan ikivanha mustavalkoinen Tarzan. Tarzan oli luolassa ja törmäsi jättimäiseen hämähäkinseittiin, johon hän jäi jumiin. Hetken päästä kulman takaa alkoi lähestyä hervottoman kokoinen hämähäkki. Olin yksin kotona ja sain paskahalvauksen. Jos näkisin saman kohtauksen nyt, luultavasti vain nauraisin hämähäkin epäaitoudelle, mutta silloin en pystynyt järkytykseltäni liikkumaan sohvalta.
9. Kauniit ja rohkeat ja Sheila, joka piti jotain tohtoria (?) vankina kellarissa. Olin samanaikaisesti sekä todella kiinnostunut että kauhuissani. Jokainen jakso oli katsottava, vaikka olin silloin niin mukelo etten edes ehtinyt lukea tekstityksiä kokonaan.
10. Matka maailman ympäri 80 päivässä!!!!! Tämä on ehkä hirvein; vieläkin tekee pahaa katsoa kohtausta, jossa prinsessaleski meinataan polttaa elävältä roviolla. Lapsena mieleen syöpyi todella ahdistavana myös kohtaus junasta, jossa Tico on juuri purrut naamioitunutta Transferia sormeen. Transfer seisoo yksin peilin edessä, imee sormeaan ja riuhtaisee pois naamionsa, joka lätsähtää ikkunaan kuin lätty. "Ensi kerralla en epäonnistu", hän toteaa, ja silmä välähtää kuten hänellä aina.
Siinä joitain. Suurinta osaa pystyisin katsomaan nykyisin helpostikin. Toisaalta on myös elokuvia, jotka menivät lapsena leikiten mutta ovat nykyisin henkisesti todella rankkoja. Esimerkiksi upea Leijonakuningas, joka pieksee ahdistavuudellaan lumimiespelit ja odysseuspiirretyt mennen tullen.
