Dream of Balifornication

Hello hello, it's Anna again! Mitäs kuuluu? Mulle ihan hyvää. Rakastan tätä aurinkoista ja lämmintä ilmaa, mikä ei varmaan ollut yllätys mut tunteville.

Viime kuussa tosin koin vielä kymmenen kertaa paahtavammat olosuhteet, kun kävin viettämässä talvilomani Indonesian Balilla. Nyt ajattelin vähän kertoa tuosta kivasta matkasta.

Syy siihen, miksi valitsimme kohteeksi juuri Balin, oli yksinkertaisesti hinta. Matka maksoi kaikkinensa (lento+hotellit) 600 euroa henkilöltä, mikä on mielestäni ihan siedettävä hinta kohteesta, joka sijaitsee melkein Australiassa. Matkakohteen valinta on mulle yleensäkin aivan täyttä kolikkopeliä, vaihtelen Momondossa hakuehtoja ja valitsen jonkun hinta-laatusuhteeltaan hyvän vaihtoehdon, joka sattuu eteen.

Ennen matkaa meillä oli vaikeuksia päättää, mistä ottaisimme hotellin. Aikaa koko saaren kiertämiseen ei harmillisesti ollut. Olin kuullut, että Kuta Beachille, aussien bilehelvettiin, ei kannata majoittua. Pitkän tutkiskelun jälkeen päädyimme ottamaan hotellin Kutan reunalla sijaitsevalta Seminyak-nimiseltä alueelta, joka oli Kutaa rauhallisempi mutta kuitenkin eläväinen.

Seminyakin lisäksi varasimme hotellin pariksi päiväksi sisämaassa sijaitsevasta Ubud-kylästä, joka oli vehreä ja viidakkomainen. Yhden päivän vietimme myös Nusa Lembongan -nimisellä saarella Balin edustalla. Kävimme myös uteliaisuudesta tsekkaamassa Kuta Beachin yön, joka oli kuin olikin melko järkyttävä.

Seminyak Beach

Kun astuimme ulos Balin Denpasarin lentokentän ovista, meitä vastassa oli lehmänhenkäystä muistuttava, julmetunmoinen kuumuus-kosteus-kombo. Sen lisäksi vastassa oli valtava ja meluisa, kymmenien ellei jopa satojen taksimiesten muodostama muuri.

TAXI MADAM
TAXI TAXI
WHERE DO YOU WANNA GO
GOOD PRICE MADAM
TAXI

!!!!

Kiersimme muurin, koska olimme lukeneet etukäteen eräästä luotettavammasta taksifirmasta, jonka tiskille yritimme kävellä. Miehet kuitenkin seurasivat. Se osoittautui loppupeleissä hyväksi myyntikikaksi. Alkoi nimittäin ärsyttää koko kentällä oleminen niin kerpeleesti, että päädyimme lopulta ottamaan miehistä yhden, jotta pääsimme vain nopeasti hittoon sieltä.

Taksissa mua alkoi kuitenkin harmittaa vielä vähän lisää. Taksimies ei nimittäin puhunut mulle sanaakaan. Puhui kyllä, mutta ei mulle. Mä olin Balilla mun miespuolisen kaverin kanssa, ja taksikuski kohdisti jok'ikisen kysymyksensä ja asiansa hänelle.

Where are you from, sir?
It's cold in Finland yeah sir?
What are you gonna do in Bali, sir?

Mä vastasin pariin kysymykseen, mutta taksimies lähinnä sivuutti mun vastaukset ja jatkoi sir-kysymyksiään, olihan matkanjohtaja tietysti mies. Sinänsä ironista, koska se olin minä joka meidän koko matkan oli varannut. Siinä taksin takapenkillä istuessani opin sitten taas kerran arvostamaan armasta synnyinmaatani vähän lisää. Eivät asiat Suomessakaan hienosti ole, mutta tuntuu oudolta huomata, kuinka kaukana perässä muualla laahataan.

Kaiken kaikkiaan Balin-reissu oli kuitenkin aivan ihana, vaikka pientä märmätyksen aihetta välillä ilmaantuikin.

SEMINYAK

Seminyak oli hyvä valinta tukikohdaksi. Meidän hotelli sijaitsi ihan Seminyakin sydämessä, ja hotellin ulko-ovista astui suoraan basaariin. Parasta Seminyakissa olivat auringonlaskut, joita koko Seminyakin väki, niin paikalliset kuin turistit, kerääntyivät Seminyak Beachille katsomaan. En ole koskaan nähnyt niin paljon ihmisiä rannalla.

Skootterit parkissa

Niin kovat aallot ettei kukaan halua uida. Paitsi koira.

Ihana La Favela -baari Seminyakissa:

UBUD

Ubudista tykkäsin ehkä vielä enemmän kuin Seminyakista. Ubud tosiaan sijaitsi sisämaassa, joten siellä ei ollut merta ollenkaan, mutta riisipeltoja, temppeleitä ja viidakkoja oli. Myös meidän hotelli oli aikamoinen kokemus.

Meidän Ubudin hotelli Ani's Villas sijaitsi rotkossa, pienen joen yläpuolella lähellä Ubudin keskustaa. En ole koskaan ollut yhtä vehreässä hotellissa. Kaikenlaista herhiläistä ja jättisudenkorentoa lenteli vastaan, kuin sademetsään olisi joutunut. Hotelli maksoi 22 euroa/yö eli 11 euroa naamalta.

Tää kissa sähisi mulle ja meinasi hyökätä kimppuun, kun otin kuvan

Hotelli oli päivällä ihana. Yö oli sitten taas yhtä selviytymistaistelua. Ulkoa kantautuva räkätys, sähinä, räksytys ja kaiken maailman ulvonta sekä muut viidakon äänet olivat niin kovia, etten saanut unta. Selailin Facebookia sängyssä hyttysverkon sisällä ja yritin olla ajattelematta sängyn ulkopuolella olevaa maailmaa. Huoneen seinässä oli tuuletusreikiä, joiden kautta gekot kävelivät sisään ja ulos, ja olin myös nähnyt päivällä huoneen katossa ison hämähäkin. Jossain vaiheessa jouduin käymään vessassa. Pidin silmät puoliksi kiinni enkä katsonut nurkkiin. Loppupeleissähän siellä olisi voinut olla melkein mitä tahansa kämmenen kokoista. Kylläpä oli koettelemus helsinkiläismuijalle. Nukahdin lopulta joskus vähän ennen viittä.

Rice field walk

Kävimme myös Ubudin apinametsässä. Kyseessä on apinoille pyhitetty metsä, josta ne saisivat poistuakin, mutta mikäs niillä siellä on ollessa. Mulla oli laukku mukana, jossa oli mun passi ja lompakko. Heitin laukun kangaskassiin ja sidoin kangaskassin kireästi kiinni ranteeseen. Olisi meinaan voinut muutama kyynel tulla, jos mun passi olisi päätynyt apinan mukana johonkin palmunlatvaan.

Vielä pari kuvaa Nusa Lembongan -saarelta, rauhan tyyssijasta:

Ja Kuta Beachin yö, rauhattomuuden tyyssija:

Turismi on Balille elintärkeä elinkeino, ja sen huomaa Balilla kulkiessaan. Balilaiset ovat todella kohteliaita ja pitävät turisteja kuin kukkia kämmenellä. Mullekin availivat jatkuvasti ovia, tervehtivät ja saivat tuntemaan oloni kuningattareksi. Good evening madam! Minä, jolla oli läpyttimet jalassa ja aurinkorasvaa pitkin naamaa.

Balin-matka oli siis ratkiriemukas, ja lähtisin heti takaisin, jos rahaa löytyisi. Persekään ei kyllä ihan heti kestäisi sitä lentomatkaa uudestaan. Balin-reissu taisikin olla viimeinen, jonka tein alle kolmekymppisenä. Täytän nimittäin kolmekymmentä alle kolmen viikon päästä.

Ja siis PERKELE: ilmeisesti sen myös huomaa päältäpäin! Nimittäin tuo ahdistava MADAM-sana - mistä se on yhtäkkiä tullut?? Mua puhutellaan ulkomailla nykyisin ihan poikkeuksetta sanalla madam. Määm! Näin kävi Balilla ja on käynyt viimeisen vuoden aikana myös Pariisissa, Ateenassa ja Brysselissä. Olen siis rouva.

Muistaakseni olin vielä pari vuotta sitten Torontossa aina miss, neiti. Sen jälkeen vain on tapahtunut jotain. Matkustin mihin vain, niin joka paikassa olen yhtäkkiä määm, ihan sama olenko jonkun kanssa vai yksin. Määm-sana tuo mulle ensimmäisenä mieleen 55-vuotiaan naisen, joka käyttää Chanel vitosta.

Noh. Yritän ajatella positiivisesti, että mua ei nähdä enää teinityttönä, vaan naisellisena, itsenäisenä ja kypsänä naisena, mitä ehdottomasti olenkin.