maanantai 14. toukokuuta 2018

Mikä minua vitutti tänään: puhelimen käytöstä bussissa huomauttanut mies

Istuin aamupäivällä bussissa puoli tuntia. Mua vastapäätä istui mies, joka katsoi mua välillä ärsyyntyneesti. Lopulta mies kallistui mua kohti ja siinä polviinsa nojatessaan lausui näin:

"Anteeksi neiti, mutta mun on ihan pakko kysyä, että oletko sä jossain somaattisessa puhelinpsykoosissa, koska sä et ole tän matkan aikana tehnyt mitään muuta kuin räplännyt sitä sun puhelintas??"

Vastasin miehen olevan oikeassa. "Joo kyllä, olen somaattisessa puhelinpsykoosissa."

Mies ärsyyntyi entisestään ja totesi mun riippuvuuden olevan vakava tila. Jotain muutakin harmituksissaan selitti tästä vallitsevasta rappiollisesta älypuhelinkulttuurista. Lopuksi toivotti mulle hyvää äitienpäivää ja poistui.

Ensiksi, en ole äiti. Toiseksi, en ymmärrä mitä mun olisi sitten pitänyt bussissa tehdä. Tuijottaa omia kenkiä, tai maisemia, jotka olen nähnyt 70 kertaa?



En jaksanut edes alkaa selittää miehelle, että olin puhelimellani oppimisympäristö Moodlessa. Luin yhteenvetoa, jonka verkkokurssin opettaja oli koonnut viimeisestä viikkotehtävästä.

Toisin sanoen opiskelin. Ilmeisesti olisin kuitenkin tehnyt sen uskottavammin ja kaikin puolin paremmin, jos olisin tulostanut yhteenvedon paperille, tuonut sen mukanani bussiin ja tehnyt siinä lukiessani vaikka alleviivauksia.

Miehen maailmassa taisin olla tyhjänpäiväinen muija, joka oli uppoutunut niin syvälle ihanaan sosiaaliseen mediaansa, ettei edes tajunnut huomioida ympäröivää maailmaansa enää ollenkaan. Sitäkin osaan olla, mutta älypuhelinta voi käyttää muuhunkin. Sillä voi ladata bussista otetun selfien Instaan ja odottaa tykkäyksiä, mutta sillä voi myös lukea romaania, opiskella, tehdä töitä, katsoa dokumenttia, lukea uutisia ja kolumneja, kommentoida sisältöjä ja tuottaa niitä itsekin.



Suhtaudun itsekin nuivasti sosiaalisissa tilanteissa puhelimia käyttäviin ihmisiin ja pidän monia älypuhelimen tuomia vaikutuksia huonoina, lukutaidon ja keskittymiskyvyn heikkenemistä varsinkin. Mutta kylläpä rasittaa tällainen kulttuuri, jossa älypuhelin on lähtökohtaisesti iivöl ja sitä työmatkalla käyttävä henkilö vakavan riippuvuuden uhri. Ihmiset ovat lukeneet ennenkin kirjoja ja lehtiä, olleet samalla tavalla "poissaolevia" bussissa, kotona ja puistossa. Poissaolevuus on kuitenkin hyväksytympää kirjan kuin puhelimen kanssa.

Älypuhelin on tietysti ulkopuolisille kirjaa etäisempi härveli, koska ulkopuoliset eivät tiedä mitä älypuhelimella tehdään. Kirjan kannesta voi nähdä, mitä toinen lukee, mutta bussissa älypuhelinta toljottava tyttö voi yhtä hyvin lukea Sinuhea kuin lähetellä hävyttömiä viestejä Alastonsuomessa. Tai tehdä vaikka molempia samaan aikaan.



Älypuhelin on verrattoman kätevä laite, joka mahdollistaa lukemisen missä vain. Mun päivittäinen työmatka kestää puoli tuntia, enkä todennäköisesti jaksaisi lukea bussissa kirjaa tai lehteä, ne kun eivät edes mahtuisi laukkuun. Rakas puhelimeni taasen kulkee aina mukana. Käytän lähes kaikki työmatkat ja ruokatauot hyödyksi opiskelemalla tai lukemalla uutisia. Se tapahtuu kuin huomaamattani. Joskus iltaisin kotiin tullessani näen keittiönpöydällä Hesarin ja poden huonoa omaatuntoa, kun en ole taaskaan koskenut siihen aamulla. Illalla sitä selatessani kuitenkin huomaan, että mähän olen lukenut artikkeleista päivän aikana vaikka kuinka monta. Damn!

Tarkemmin ajatellen voin siis todeta lukevani nykyisin paljon enemmän uutisia kuin ennen älypuhelimen ostamista. Tiedän myös joidenkin mun kavereiden hotkivan kirjoja nopeampaan tahtiin, kun voi vain hypätä kirjasta seuraavaan kulkematta kirjaston kautta.



Ennen oli kirja. Nykyisin kirjalla on paljon hyviä kilpailijoita. On hiton laadukkaita sarjoja, elokuvia, podcasteja, videoita ja blogeja. Voin oppia tekemään mansikka-piimä-sitruunakakkua hakemalla ohjeet keittokirjasta, katsomalla netistä opetusvideoita tai lukemalla reseptin jonkun kajaanilaisen perheenäidin blogista. Kaikissa tapauksissa opin.

Haluaisin siis vain sanoa bussimiehelle, että maailma muuttuu halusi tai ei. Siihen ei bussimärmätykset tuntemattomalle muijalle auta.


Somaattisesta puhelinpsykoosista kärsivä älypuhelimen vanki


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti