Muistan kun kuuntelin Frederikin Kolmekymppinen-kappaletta joskus lapsena. Siinä laulettiin "en oo enää sinisilmäinen, mä oon kolmekymppinen". Ajattelin silloin, että kolmekymppiset ovat vanhoja ihmisiä, jotka kuuntelevat pelkkää humppaa ja käyvät lavatansseissa. Lisäksi ajattelin, että sinisilmäisyyden menetyksellä viitataan kirjaimellisesti silmien väriin. Mietin, että ilmeisesti ihmisen vanhetessa silmien väri sitten haalistuu samalla tavalla kuin hiukset harmaantuvat.
Nyt kolmekymppisenä olen tarpeeksi viisas ymmärtämään, että myös kolmekymppisten silmät voivat olla siniset. Tai sinivihreät, kuten mulla on ollut lapsena ja on edelleen. Humppaakaan en kyllä usein kuuntele, vaan viimeksi kuuntelin Kalevauvaa ja Robinia. Lavatansseihin voisin tosin lähteä oikein mielelläni! Tuleeko joku mun kanssa?
Olen päässyt elämässä oikeastaan aika helpolla. En ole koskaan murtanut yhtäkään luuta tai ollut onnettomuudessa. Olen kyllä törmännyt autolla Harley Davidson -moottoripyörään niin että se kaatui ja meni puoliksi säpäleiksi, joten tavallaan olen. Luiden murtamisestakaan en ole täysin varma. Kerran lapsina kun pelasimme Juuson kanssa sählyä kotona, Juuso potkaisi mua vahingossa pikkusormeen. Muistan, että se sattui todella paljon, mutta en mennyt lääkäriin, koska pelkäsin lääkäreitä. Siitä lähtien mun sormi on ollut aivan vinossa.
En toivonut syntymäpäivälahjoja, mutta sain ihania lahjoja silti. Ensinnäkin sain niin paljon alkoholia, että se riittää loppuvuodeksi. Lisäksi sain salolaisilta ystäviltä 150 euron elämyslahjakortin. En ole vielä päättänyt, minkälaiseen elämykseen käytän sen. Sain myös kauniita kukkia ja kasveja. Äitikin yllätti ostamalla mulle ja itselleen lennot Italiaan. Elo-syyskuun vaihteessa menemme hänen kanssa Napoliin, Pompeijiin, Sorrentoon ja Caprille! <3
Myös kämppikset olivat täydellisiä ja veivät mut keskiviikkona illalliselle Sidney's -ravintolaan Vallilaan. Tarjosivat mulle simpukoita, carpacciota ja täytettyä kasvisleipää. Ilta päättyi pikkuhiprakassa kotiin ja sekasaunaan!
Ikäkriisiä ei ole. Muistan, että pidin itseäni vanhana kun täytin 23, mutta nyt se tuntuu typerältä. Samalla tavalla pidän siis 30 vuoden ikäistä itseäni nuorena kymmenen vuoden päästä. Tällä hetkellä olen iloinen ja sitä mieltä, että voisin täyttää kolmekymmentä vaikka joka viikko. Saisin lentoja Napoliin, ilmaisia simpukkaillallisia ja sekasaunoja vaikka päivittäin! Olisin niin innoissani, että pomppisin ilosta kaiket päivät. Nyt kun polvet vielä kestää.
