Ajatuksia Ammattien Arvostuksesta

Istun ravintolavaunussa matkalla Seinäjoelta Helsinkiin ja juon Crowmoor-siideriä Karhu-tuopista. Edessä viuhuvat Etelä-Pohjanmaan lakeusmaisemat käynnistivät mun päässä poukkoilevan ajatusprosessin, joka jostain syystä, erilaisten mutkien kautta johti lopulta pohdiskelemaan eri ammatteja ja sitä kautta eri ammatteihin yhteiskunnassa liittyvää arvostusta. Ja arvostuksen puutetta.

Jos mun pitäisi mainita ammatteja, jotka ovat Suomessa hyvin arvostettuja, mieleen tulevat ainakin nämä: lääkäri, opettaja, psykologi ja asianajaja. Ehkä ensihoitaja ja kätilö myös.

Vähiten arvostetuista taasen mainitsisin ainakin siivoojan, telemarkkinoijan, marjanpoimijan, tuote-esittelijän ja ehkä bussikuskin.

Tavallaan haluaisin sanoa, että toivoisin voivani elää yhteiskunnassa, jossa kaikkia ammatteja arvostettaisiin. Sellaisessa, jossa kukaan ei joutuisi häpeämään ammattiaan. En kuitenkaan sano, koska en itsekään arvosta vaikkapa turkiseläinten kasvattajia. Enkä tykkää siitä, että multa kysytään joka julmetun päivä kadulla viisi kertaa, saisiko mulle olla päivän hesari. Toisaalta en väheksy näitä töitä tekeviä, vaan sitä, että tällaista toimintaa ylipäänsä harjoitetaan.

Olen itse tehnyt elämäni aikana paljon sellaisia töitä, jotka ehkä laskisin vähemmän arvostettujen joukkoon. Olen pakannut matkapuhelimia tehtaassa, myynyt halpatavaraa ja poiminut kurkkuja traktorin vetämässä kärryssä. Tänä keväänä ja kesänä olin palkallisessa harjoittelussa asiakirjahallinnon ja arkistoinnin alalla. Harjoittelun aikana kävi useaan otteeseen ilmi, että kyseessä on varsin aliarvostettu ala.

Koulutukseltani olen kuitenkin äidinkielen opettaja, mutta en ole tehnyt opettajan töitä enää muutamaan vuoteen. Opettaminen ei ollutkaan mun juttu eikä yksinkertaisesti tunnu ollenkaan hyvältä. Tämän olen saanut kertoa kymmeniä ellen jopa satoja kertoja kyselijöille, utelijoille, ihmettelijöille. Niin siis miksi et tee opettajan töitä? Eikö nyt kuitenkin kannattaisi vielä yrittää? Saattaisit tykätäkin, kun saisit enemmän kokemusta?

Ei kannattaisi. En halua tuhlata muutama kymmenen vuotta kestävää elämääni ammatissa, joka tuntuu pahalta ja täysin väärältä. Tämän myöntäminen itselleni ja lopullinen päätös irtipäästämisestä oli saatanan vaikea mutta samalla elämäni paras. Miksi ihmeessä astuisin takaisin ammattiin, johon en halua, kuin takaisin huonoon parisuhteeseen josta olisin vihdoin päässyt yli?

Tiedän hyvin, että kukaan ei ole vähättellyt mua tolla tavoin kysellessään. Päinvastoin, ihmiset tarkoittavat hyvää ihmetellessään, miksi tekisin jotain vähemmän tai erilaista koulutusta vaativaa hommaa, kun olen opiskellut itselleni hyvän ammatin ja mulla olisi valmiuksia vaikka mihin. Silti joskus mietin, ihmettelisivätkö ihmiset yhtä paljon, jos olisinkin opiskellut jonkun eri ammatin, vaikkapa arkistonhoitajan, ja kertoisin ettei se ollutkaan mun juttu. Tulisiko siihen "eikö kannattaisi vielä yrittää" -kysymyksen sijaan enemmän "ok, sitten teet jotain muuta" -vastauksia? Ehkä ei tulisi. Tai sitten voisi tullakin.

Ammattien arvostus voisi parantua, kun ihmiset huomaisivat, millaista olisi elellä, jos työ olisi jätetty tekemättä. Luin tällä viikolla uutisen, että junamatkustajat ovat valittaneet junien törkyisyydestä VR:n vaihdettua siivousfirmaa. Johan siivousta taas arvostetaan ja kaivataan, kun sitä ei ole tehty.

Toisekseen ihmisten pitäisi kokeilla työtä itse ja ylipäänsä tietää, mitä se on. Olin tosiaan juuri harjoittelussa asiakirjahallinnon alalla ja opiskelen informaatiotutkimusta, mistä olen tykännyt. Jotkut ovat kyselleet multa vähän huolissaan, että eikö se ole vähän sellainen katoava ala, kun paperimaailma vähitellen häipyy unholaan.

Ei ole. Arkistossa työskentelevät eivät ole vain papereita ja mappeja kaiket päivät järjesteleviä hiirulaisia. Mun harjoittelu piti sisällään sitäkin, mutta sitäkin enemmän siihen kuului sähköisen asianhallinnan kehittämistä, lakeihin perehtymistä, prosessikuvauksien laatimista, uuden sähköisen asianhallintajärjestelmän käyttöönottoon liittyviä hommia ja tiedonohjaussuunnitelman valmistelua. Ala on aivan helvetin monimutkainen, lait ja suojaustasot tulee tuntea, ja monet täydennyskouluttautuvat opinnoissa, joihin haluaisin mutta joihin en edes pääse, koska niihin päästäkseen pitää olla vähintään kolmen vuoden työkokemus alalta.

Pahuksen ammatti näyttelee muutenkin mielestäni liian suurta osaa ihmisten elämässä. Kun menen sukujuhliin tai järjestetylle baarikierrokselle ulkomailla, kertoilen jatkuvasti, mitä teen työkseni tai miten opinnot sujuvat.

Mulla on oikein kiva työpaikka, mutta ensi kerralla vastaan "mitäs sä nykysin teet" -kysymykseen, että kiitos kysymästä kasvatan mun luonnollista hiustenväriä takaisin ja olen ihan liikaa puhelimella. Välillä käyn kuntosalilla ja välillä vain istun junien ravintolavaunuissa ja juon Crowmoor-siideriä Karhu-tuopista.