No voi kyynel, kun ei ihminen osaa viettää aikaa yksin

No voi kyynel, kun ei ihminen osaa viettää aikaa yksin. Vähän positiivisempaa asennetta nyt kehiin. 

Ainahan voi lukea, askarrella, jumpata, säveltää. Sitä paitsi, yksinhän on juuri parhaassa laatu seurassa eikä tarvitse tapella mitä elo kuvaa katsotaan. ;)

Ihme nurinaa. Olisivat kiitollisia, että on katto pään päällä.

Tein eilen virheen. Menin erehdyksessä lukemaan kommentteja artikkelin alta, joka käsitteli yksinasuvien lisääntynyttä yksinäisyyttä korona-aikana. Yritän nykyisin vältellä kommenttikenttien lukemista. Empatiakyvyttömät ja kaikkitietäväiset ihmiset saa mun mielialan laskemaan pohjamutiin tai vieläkin alemmas maankuoren alle. Enkä osaa olla välittämättä, vaikka haluaisin. 

Mä oon ollut viimeisen vuoden aikana enemmän yksin kuin koskaan. En näe ketään työpäivän aikana enkä useimmiten sen jälkeenkään. Tilannetta ei kauheasti paranna sekään, että suurin osa mun sukulaisista ja ystävistä asuu toisessa maakunnassa. 

Ainakaan mulla yksinäisyyden tunne ei poistu paremmalla asenteella. Se poistuu vain ihmisten seurassa olemalla. Ihmisellä on biologinen tarve olla seurassa. Yksinäisyys aiheuttaa stressiä, heikentää vastustuskykyä ja lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Eivät kai nämä kommentoijat sanoisi nälkää näkevälle ihmiselle, että lue kirja tai askartele pääsiäiskortti - kyllä lähtee näläntunne! 

Mä mietin usein, että huomenna teen jotain kehittävää. Espanjan opiskelun tai sukkien neulomisen aloitan. Luen, askartelen, jumppaan ja sävellän, kuten neuvo kuuluu. Mutta kun yksin olemista on jatkunut jo yli vuoden, on mieli muuttunut aika passiiviseksi. Intoa riittää lähinnä ulkoiluun, uunifetapastan kokkaamiseen ja telkkarin katsomiseen. Katsoin juuri Discovery +:lta kahdeksan jaksoa Ex on the Beach Suomi Afterskitä.

Mun työpaikalla toteutettiin tässä kuussa gallup-kysely siitä, mikä on ollut positiivista korona-ajassa. Luin vastauksia tällä viikolla. Niistä suurimmassa osassa mainittiin se asia, jota osasin eniten odottaakin: korona-ajassa on ollut parasta se, että on saanut viettää enemmän aikaa perheen kanssa. Samalla monet totesivat tämän vuoden muistuttaneen, mikä elämässä todella on tärkeintä. 

Gallup-vastausten lukemisen jälkeen vähättelevät nettikommentoijat kiukuttavat mua entistäkin enemmän. 

Miten ihmeessä jollekin tulee mieleen vähätellä niiden ihmisten tuntemuksia, joilta puuttuu kokonaan se, mitä suurin osa pitää korona-ajan tärkeimpänä voimavarana? 

Minäkin haksahdin Liminka-huijaukseen

Oletko kuullut Liminka-huijauksesta? Jos et, niin onneksi olkoon! Silloin et ole todennäköisesti siihen haksahtanut.

Mulla taas on Liminka-huijauksesta oikein omakohtaista kokemusta...

Haksahdus tapahtui eräänä tammikuisena iltana. Makoilin sohvalla ja selailin puhelintani, jonka näytöltä en nähnyt suunnilleen mitään, koska puhelin oli pudonnut asfaltille pari päivää aiemmin. Kävin tilaamassa tulevaan puhelimeeni suojakotelon Mobiilitukku.fi-sivulta, minkä jälkeen siirryin Facebookiin.

Facebookissa eteeni ilmestyi jotain sangen kiinnostavaa. Liminka Suomi mainosti lämpimiä talvileggingsejä, joissa oli pörröinen fleecevuori. Ne olivat alennuksessa 29,95 (norm. 59,95). Mainoksella oli muistaakseni yli 3000 tykkäystä. 

En ole ostanut koronavuotena melkein ollenkaan vaatteita, mutta tuossa tilanteessa iski valtaisa mielihalu. Housut olivat täydelliset, juuri sitä mitä tarvitsin talvipakkasiin ja kotihengailuun. Ja ilmeisesti puhelimen suojakotelon tilaaminen oli siivittänyt mut hyvään ostovauhtiin, koska siirryin tilaamaan housut saman tien, kortti vain käteen ja tilaus menemään. Sain tilauksen juuri ja juuri tehtyä rämällä puhelimella. Noin viisi minuuttia mainoksen ensinäkemisestä olin jo saanut tilausvahvistuksen seurantakoodeineen sähköpostiini ja olin tyytyväinen.

Noh... 

Suojakotelo saapui parissa päivässä, ja hyvä kotelo olikin. Housuista ei sen sijaan kuulunut mitään. Sähköpostiin tullut seurantakoodikaan ei toiminut.

Pari viikkoa odoteltuani kävin tutkimassa Liminka Suomen Facebook-sivuja, tällä kertaa ehjällä puhelimella, ja kauhistuin. Pöksymainos oli poistettu, ja sivun kommenttikentät olivat täynnä ihmisten varoituksia. "Huijausfirma!" "Älkää vain tilatko täältä mitään, ette saa rahojanne takaisin!"  

Siirryin vielä Liminka Suomen omille kotisivuille, joilla en ollut aiemmin edes käynyt. Suomen kieli sivustolla oli huonoa, ja firmalla ei ollut kunnollisia yhteystietoja. Myynnissä oli vain muutama tuote, joista yksi oli pizzaleikkuri. Olin varsin järkyttynyt - en niinkään itse huijauksesta vaan omasta höperyydestäni. Voihan Anna mitä olit tehnyt. 

Vähän myöhemmin törmäsin Ylen artikkeliin aiheesta. Sen mukaan Limingan tapauksessa oli kyse dropshippingistä eli suoratoimituksesta. Tässä liiketoimintamallissa verkkokauppa myy tuotetta ilman omaa varastoa, suoraan tehtaalta esimerkiksi Kiinasta. Verkkokaupat toimivat korkeintaan pari kuukautta, jolloin niitä mainostetaan aggressiivisesti somessa. Kun tilauksia on saatu tarpeeksi, kauppa lopetetaan ja perustetaan uusi. Limingasta on tehty useita rikosilmoituksia, mutta tällaiset tapaukset ovat poliisille hankalia.

Liminka Suomen sivuilla oli myös ollut kertomus suomalaisesta Venlasta, joka omistaa kaupan. Todellisuudessa häntä ei ollut olemassakaan, ja hänen kuvansa oli otettu kuvapankista. Hänen tarinallaan vain yritettiin vedota asiakkaiden tunteisiin, samoin kuin Liminka-nimellä, jolla ei ollut mitään tekemistä suomalaisen paikkakunnan kanssa. 

 

Sain mä ne housutkin sitten, runsaan kuukauden kuluttua. 

Harmi vain, että ne haisivat myrkyltä ja niiden laatu oli muutenkin kauheaa. Suurin ongelma oli niiden koko. Housut olivat M-kokoiset, mutta ne vastasivat enemmänkin kokoa 150 cm. Olisivat mahtuneet mulle viimeisen kerran ehkä 12-vuotiaana.

(Mulla on peilin kautta otettuja kuvia, kun yritän kiskoa housuja jalkaani enkä saa edes ensimmäistä lahjetta ylös. Mutta ne kuvat julkaisen joskus toisella kertaa. :D) 

Housut mahtuivat nallelle

Olen ollut aina varsin sinisilmäinen ihminen, joka haluaa uskoa ihmisistä pelkkää hyvää, mutta internetissä olen aina osannut suhtautua asioihin kriittisesti. Mietin jo lapsena MixWorldin chatissa, että tuo itseään 12-vuotiaaksi väittävä poika voi olla todellisuudessa 55-vuotias äijä. Siksi tämä tuntuu nyt niin isolta asialta. On tässäkin taas maisteri, joka on kirjoittanut yliopistossa oikein esseitä nettihuijauksesta ja lähdekritiikistä. Voi himputti. :D

Onneksi voin aina syyttää rikkinäistä näyttöä! Tosin ehkä sitäkin suuremmalla syyllä sivuston taustat olisi pitänyt tarkistaa huolella. 

En ikinä käytä sanontoja "Ei menny niinku Strömsössä" tai "Miten meni noin niinkun omasta mielestä", mutta jos käyttäisin, ne sopisivat tähän tilanteeseen hyvin. Sinne menivät molemmat, maine ja mammona.

Positiivista on, että tuli taas opittua hieman lisää internetin ihmemaailmasta, oikein sen kuuluisan kantapään kautta. Ensi kerralla osaan käyttäytyä taas vähän viisaammin!