Mun 2010-luku

2010
Asuin ylioppilaskylässä 18,3 neliön kopperossa, Three beers -baaria vastapäätä. Vaikka mun koti oli suunnilleen leikkimökin kokoinen, olin sisustanut sen taidokkaasti 1,2 metriä leveällä sängyllä, kolmen istuttavalla sohvalla sekä neljän hengen ruokapöydällä, ja kyllä siellä vielä mahtui kävelemäänkin. Mun kodissa oli myös hysteerinen palovaroitin, joka hälytti aina kun tein ruokaa tai käytin leivänpaahdinta. Kodissani oli myös todella usein hämähäkkejä, mikä oli tehdä mut hulluksi. Pidin vuonna 2010 aina pipoa päässä, sisälläkin.

2011
Sain valmiiksi mun kandidaatintutkielman. Tarkastelin (tyhmä sana) siinä kiroilua 1960-luvun Komisario Palmu- ja 2000-luvun Vares-elokuvissa. Sain siitä nelosen. Muistelen nyt, että sen tekeminen oli tosi hauskaa, mutta ei se kyllä silloin ollut.

Olin töissä Nokian tehtaalla koko kesän. Olin työskennellyt siellä kolmesti aiemmin, mutta kesä 2011 jäi viimeiseksi. Tapasin tuona kesänä siellä mustahiuksisen tytön nimeltä Ira, joka oli 21-vuotias. Nyt hän on 30, ja olemme edelleen huippuhyvät ystävykset. Häneen tutustuminen oli yksi koko vuosikymmenen onnekkaimmista tapahtumista.

Nokian vuorokalenteri

Nokian kesäjuhlat Vuohensaaressa

2012
Tämä vuosi oli tylsä, ja monet asiat menivät mönkään. En oikein tiennyt mitä tekisin elämälläni. Mietin, josko alkaisin sittenkin luokanopettajaksi, ja hain Turun OKL:ään. Pääsin toiseen vaiheeseen, mutta tunaroin viimeisen pääsykoetehtävän. 

En saanut myöskään kesätöitä paitsi satunnaisia pitopalvelukeikkoja ja kesän lopussa menin poimimaan kurkkuja kolmeksi viikoksi.

Ensimmäiset kaksi kurkunpoimintaviikkoa sujuivat hyvin, kun aurinko paistoi; mikäpäs siinä oli pellolla touhutessa. Mutta viimeisellä viikolla sitä vettä tulikin sitten taukoamatta. Kurkut oli kuitenkin poimittava, satoi tai ei. Siellä minä märkä ja kurainen raataja rahanalainen pinosin viimesenkin viikon ahkerasti kurkkulaatikoita, jotka muuten painoivat kuin lyijy, ja riuhdoin joka askeleella kumisaappaita irti mutaliejusta.

2013
Aloitin osa-aikatyöt Salon Tiger-myymälässä. Se oli avattu vain pari kuukautta aiemmin. Joka päivä joku tuli kassalle kysymään, mikä ihmeen kauppa tämä nyt on ja minne Salon Seudun Puhelin on kadonnut. "Se on nykyään osoitteessa Turuntie 1, Nordeaa vastapäätä", vastasin kysyjille monta kertaa viikossa kuin robotti.

Meillä oli tosi kiva työporukka Tigerissa. Asiakkaatkin taivastelivat ympärillä, että onpa ihastuttava uusi kauppa ja ihania tavaroita. Itsekin kuskasin usein uutta tavaraa kotiin. Maapallon kuormittumisesta ei puhuttu yhtä paljon kuin nykyisin.


2014
Kävin äidin kanssa Kuubassa. Aloitin myös blogin kirjoittamisen. Se oli hyvä päätös, koska olen tykännyt kirjoittaa tätä.

Te quiero mucho mi viejo verde.

2015
Aloin olla melkein valmis FM, mutta en edelleenkään tiennyt mitä töitä alkaisin isona tehdä. Niinpä päätin hankkia informaatikon pätevyyden ennen valmistumista ja ilmoittauduin informationsvetenskap-sivuaineopintoihin Åbo Akademiin. Viikkoa ennen opintojen alkua päätin sittenkin käyttää energiani gradun loppuun kirjoittamiseen ja jättää vetenskapit kokonaan väliin. Se oli päätös, jota kaduin jälkeenpäin miljoona kertaa.

Tein loppusiivouksen ylioppilaskylän kämpässäni, jossa olin asunut kuusi ja puoli vuotta. Bye bye Turku.

2016
Pääsin harjoitteluun Kanadaan, Torontoon. Jännitin sinne lähtemistä etukäteen aivan hirveästi. Rakastuin kuollakseni kaupunkiin kuitenkin heti ensimmäisenä iltana, kun vuokraemäntä tuli hakemaan mut lentokentältä ja ajoimme iltapimeällä downtownin pilvenpiirtäjäryteikön läpi. Olin täysin mykkänä ihastuksesta ja epäuskosta, SIIS TÄMÄKÖ OLI MUN UUSI VÄLIAIKAINEN KOTI!!!!

Vuosi oli elämäni upein ja mielenkiintoisin, ja se oli myös sekavin ja raskain. Kun tulin kotiin kesällä, olin kadottanut itseni ihan kunnolla ja laihtunut 7 kiloa. En ymmärtänyt mistään mitään, en missä olin, enkä varsinkaan missä olisi pitänyt.

Tein myös viikonloppumatkan San Franciscoon Toronto-aikana.

2017
Muutin Helsinkiin, vanhan kerrostalon neljänteen kerrokseen. Samassa kämpässä asui mun lisäksi yksi mies, yksi nainen ja yksi jackrussellinterrieri. Mies tykkäsi skeittaamisesta ja pitkistä ulkomaanmatkoista. Nainen tykkäsi askartelemisesta ja nachojen syömisestä. Nainen ei tykännyt Bachelor Suomi -ohjelmasta. Jackrussellinterrieri tykkäsi siitä, kun joku tuli kotiin. Jackrussellinterrieri ei tykännyt talvitakistaan.

Loppuvuodesta hain opiskelemaan informaatiotutkimuksen verkko-opintoja avoimeen ja pääsin! Tällä kertaa ne olivat suomeksi, ja tällä kertaa en hitossakaan jättänyt niitä väliin.

Voi parkaa <3

2018
Täytin 30 vuotta yhtenä aurinkoisena, kuumana ja tuulisena päivänä. Tuona päivänä kutsuin sukulaiset kahvittelemaan, ja illalla join salolaisten ystävieni kanssa kaljaa. Tein myös suuren ja hienon julisteen, jossa kerrattiin vuoden 1988 tapahtumia. (Sain idean ystävältäni Saaralta, joka oli laatinut samanlaisen vuodesta 1986 omana 30-vuotispäivänään.) Opin julistetta tehdessäni, että vuonna 1988 avattiin Suomen siihen asti suurin katettu kauppakeskus Koskikeskus, vihittiin virkaan Suomen ensimmäiset naispapit sekä pidettiin talviolympialaiset Calgaryssa ja kesäolympialaiset Soulissa. Vuonna 1988 ei nähty televisiosta Linnan juhlia, mihin oli syynä tv-toimittajien lakko.

2019
Aloitin työt informaatioalalla. Työssä tarvittiin paljon sellaisia piirteitä, joista työnteossa pidän: järjestelmällisyyttä, yleissivistystä, tarkkuutta, kielitaitoa ja itsenäistä työotetta. Koin siis olevani oikealla alalla, vihdoin. 

Kävin Gran Canarialla. Olen aina halunnut Kanarialle. Hotellin parvekkeella palmumaisemia katsellessa ja Imprint of pleasurea kuunnellessani tunsin itseni jopa aika onnelliseksi.