Asioita, jotka tekevät mut kiukkuiseksi ja iloiseksi juuri nyt

Maaliskuun 16. päivästä on kohta kuusi viikkoa. Olen ollut siitä lähtien käytännössä koko ajan kotona. Istunut sohvan oikeassa nurkassa ja tuijottanut vastapäisen talon ikkunoista heijastuvaa auringonlaskua ilta toisensa jälkeen. Tällä viikolla aurinko on paistanut häikäisevästi silmään talon ylimmän kerroksen vasemmanpuoleisesta ikkunasta noin puoli kahdeksalta.

Jatkuva hengaaminen 28 neliön helsinkiläiskämpässä ilman seuraa, etupihaa, takapihaa, parveketta ja saunaa ei ole aina helppoa. Eikä se helpoksi muutu, vaikka kuinka meditoisi tai lukisi lifestyle-blogeista vinkkejä positiiviseen ajatteluun.

Päivät näiden viikkojen aikana ovat olleet tasaisia ja itseään toistavia, mutta samalla hyvin erilaisia: jotkut helppoja ja jotkut vaikeita. Välillä nauran vedet silmissä ja rakastan elämää, välillä mietin ettei mistään tule mitään. Päiviin on mahtunut sekalaisesti niin kiukkua kuin iloakin aiheuttavia asioita.

Listaan nyt niistä muutamia.

___

ASIOITA, JOTKA TEKEVÄT MUT KIUKKUISEKSI JUURI NYT

- Mut tekevät kiukkuiseksi uutisten kommenteissa öyhöttävät ihmiset. Kaikkitietävät, vahingoniloiset, jälkiviisaat ja etukäteisviisaat ihmiset, jotka toteavat ykskantaan, miten asiat kuuluu / olisi kuulunut hoitaa. Olen toivonut tämän kriisin kasvattaneen ihmisten empatiakykyä ja yhteisöllisyyttä, mutta nettipalstojen lukeminen nakertaa tätä toivoa. En halua lukea kommenttipalstoja enää ollenkaan, jos Ruisrockin peruuttamista koskevan uutisen alla ilkutaan näin: ”Haha ketä vittu kiinnostaa! En menis ruispoppiin vaikka maksettais!” No huhuu, varmaan aika moniakin kiinnostaa – tapahtuman järjestäjiä ja esiintyjiä tuskin vähiten, ja mua harmittaa heidän puolestaan. Ja en ollut siis menossa Ruisrockiin itsekään.

- Mut tekevät kiukkuiseksi ruudut. Ruutuja täällä, ruutuja tuolla ja vähintään yksi aina mun silmien edessä. Aamulla katson ruutua, työpäivän aikana katson ruutua ja illalla katson ruutua. En tee enää muuta kuin ruutua toljota; ajankohdasta vain riippuu mikä ruutu kyseessä. Olen ruutujen vanki, oikea ruutukuningatar. Ette ikinä arvaa, mitä katson nytkin.

- Mut tekevät kiukkuiseksi ihmiset, jotka eivät noudata turvavälejä. Juksasin vähän äskeisessä kappaleessa: en oikeasti katso ihan koko aikaa ruutuja. Olen myös ulkoillut. Se olisi potentiaalisesti mukava ajanviettotapa, mutta miksi oi miksi niin monet helsinkiläiset kävelevät keskellä tietä? Oikein porukalla tullaan vastaan eikä varmana väistetä. Välillä tekisi mieli muuttaa korpeen.

- Mut tekee kiukkuiseksi tiskaaminen. Miten sitä niin riittääkin, vaikka asuu yksin? Sillä välin kun tiskaa, on uusi tiskikasa jo ehtinyt syntyä. Joku päivä saan vielä tarpeekseni ja syön kaikki raaka-aineet sormin suoraan jääkaapista kypsentämättä niitä.

- Mut tekee kiukkuiseksi jatkuvasti loppuvat tarvikkeet. Henkilönä, joka normaalisti viettää kodin lisäksi paljon aikaa töissä, matkoilla, kavereiden luona ja Salossa, en ole tottunut tällaiseen. Että miten kaikki voi olla koko ajan lopussa! Jos se ei ole ruoka, niin sitten se on tiskiaine (sattuneesta syystä), paristot, talouspaperi tai loisteputki. Ja sitten kun on kaupasta kantanut kassintäydeltä näitä tiskiaineita ja talouspapereita ranteiden luut murtuillen, niin eikö vaan seuraavana päivänä ala vuorostaan loppua vessapaperi, pyykinpesuaine, lattiakaivonsuodattimet tai joku oliiviöljy.


___

ASIOITA, JOTKA TEKEVÄT MUT ILOISEKSI JUURI NYT

- Mut tekevät iloiseksi kavereiden eläinkuvat ja -videot Instagramissa. Saatan katsoa jonkun eläintarinan vaikka kuinka monta kertaa 24 tunnin aikana ennen kuin se poistuu.

- Mut tekevät iloiseksi työt ja koulutehtävät. Mun lempielokuva on Komisario Palmun erehdys, joka kertoo rikkaan Bruno Rygseckin murhasta. Bruno eli elämäänsä holtittomasti ja rattoisasti, mutta yhdessä asiassa hän oli täsmällinen: hän heräsi joka aamu kello 9.45. Bruno kommentoi asiaa: ”Tämä on viimeinen side, joka vielä yhdistää minut järjestyneeseen yhteiskuntaan”. Voin todeta täysin saman työnteosta ja koulutehtävistä. Niiden ansiosta en tunne olevani lainkaan niin yksin ja vetäytynyt kuin fyysisesti olen. Samalla ne estävät mun vuorokausirytmiä kellahtamasta ympäri.

- Mut tekee iloiseksi hoikistuminen. Normaaliarjessani syön muhkeita lounaita työpaikkaruokalassa ja haen kotimatkalla sushi-laatikon. Viikonloppuna sama kalorimäärä kolmella kerrottuna. Nykyisin käyn kerran kahdessa viikossa kaupassa, jossa ostan ennalta suunnitellut ainekset. Herkkujakin hankin tietty, mutta en tohdi kipata niitä kaksin käsin koriin.

Ostin nämä housut talvella :O

- Mut tekee iloiseksi liput vuoden 2021 Pori Jazzeille. Mulla oli hankittuna lippu tämän kesän tapahtumaan, mutta sillä pääsee automaattisesti sisään ensi vuonna.

- Mut tekee iloiseksi rahan vähäinen kuluminen. En ole varmaan koskaan yli kaksikymppisenä käyttänyt yhtä vähän rahaa kuin tässä kuussa. Säästyy samaan tahtiin ku pylly pienenee.

- Mut tekevät iloiseksi ihmiset, jotka laittavat viestiä ja kysyvät mitä kuuluu.

- Mut tekee iloiseksi jo talvella ostamani jättimäinen nestesaippuapussi. Kaikki muu loppuu, mutta nestesaippuaa riittää.

- Ja lopuksi: mut tekee iloiseksi se, että viime kauppareissulla haettuja herkkuja on vielä jäljellä. Nyt sieppaan nachot ja salsan kaapista, suljen tämän ruudun ja avaan toisen. Ja laitan verhot kiinni, sillä aurinko laskee ja kello on kohta puoli kahdeksan.