sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Naisten tissit esiin

Mä olen vähentänyt viime vuosina tissiliivien käyttöä radikaalisti. Koska teen töitä paljon etänä, hengaan lähes kaikki arkipäivät ilman tissiliivejä. Myös kaupassa käyn tissit paidan alla vapaana roikkuen. 

Niin tein myös eilen. Lähdin ruokakauppaan ohuessa beigessä kotimekossa, jonka päälle heitin villatakin. Kaupassa huomasin yhtäkkiä, että vastaan kävelevä vanhempi nainen tuijotti silmä kovana mun tissivarustusta. Kauhukseni huomasin villatakin siirtyneen pois tissieni päältä ja heiluvien nännien erottuvan ohuen mekon läpi. Vetäisin äkkiä neuletakin takaisin tissien eteen.

Ja samalla sekunnilla mietin: miksi on niin kamalaa, että mun nännit näkyivät mekon alta? Ja pitikö niitä nyt niin kovasti tuijottaa? 

(.)(.)

Mä törmäsin eilen Ylen artikkeliin, jossa toimittaja kyselee Helsingissä puistossa hengaavilta ihmisiltä, mitä mieltä he ovat yläosattomista auringonottajista. Yksi mies vastaa, että yläosattomuus on hyväksyttävämpää miehellä kuin naisella, koska rinnat ovat eroottiset. Artikkelin kommenteissa naisten tissien näkyminen rinnastetaan jopa seksuaaliseen häirintään, koska miehille olisi tuskallista olla jatkuvassa kiihottuneessa tilassa paljaita tissejä nähdessään. 


Voi hohhoijakkaa sentään. Jos mies ei meinaa pysyä housuissaan tisuleja nähdessään, ei varmaan kannata lähteä puistoon tai rannalle ollenkaan. Naisten pitää siis sensuroida itseään, koska miehet seksualisoivat naisia? Mäkin pidän miesten käsivarsia seksikkäinä. Miesten pitäisi nyt sitten varmaan tästä eteenpäin peittää käsivartensa eikö niin? Samalla tavalla miehet kertovat, mitä naisten kuuluu tehdä. 

Samassa artikkelissa muistutetaan, että Helsinki suosittelee yläosan käyttöä naisille uimarannalla. Naisille on siis eri säännöt kuin miehille - vain ja ainoastaan siksi, että he ovat naisia. Onhan moinen epätasa-arvoinen ohjeistus nyt aivan vanhanaikainen ja typerä.

Onneksi Routaa kiinnostaa enemmän laatikot ja hatut kuin mun tissit. 

Mulla on aika isot tissit. Tykkään mun tisseistä, mutta isotissisenä joudun kiinnittämään enemmän huomiota pukeutumiseen, etten olisi tyrkky. Mulle on sanottu kymmeniä kertoja, että oho nyt on tissipaita päällä, kun olen käyttänyt ihonmyötäistä paitaa. Eihän pienitissisille sanota samanlaisesta paidasta, että onpas tissejä korostava ja harvinaisen tissikäs paita. Pienitissiset saavat myös käyttää rintsikkatoppeja esimerkiksi korkean hameen kanssa, mutta mun kohdalla varmaan sitäkin pidettäisiin uskaliaana. 

Mä kävin pari vuotta sitten Belgiassa kylpylässä, jossa kaikki uivat ilkosillaan, sekä miehet että naiset. Vitsi miten ihana ja vapaa tunne oli mennä ensimmäistä kertaa uimaan ilman bikineitä! Mikään ei kiristänyt, eikä tarvinnut korjailla bikinien asentoa vedessä tai nostella valahtavia olkaimia. 

Olisi ihanaa, jos voisin tehdä saman uimarannalla. Makoilla rantatuolissa tissit paljaana. Uida uimahallissa ilman rasittavaa bikinien yläosaa. Kulkea kaupassa pelkässä kotimekossa ilman tissiliivejä myös isotissisenä, häpeilemättä. 

Mutta en uskalla enkä pysty. En ole siihen valmis, koska maailma ei ole. Ylen artikkelista mulle jäi vielä mieleen toteamus, että yksi paikka jossa ei varsinkaan saisi olla yläosattomissa, on päiväkodin lähistö. Mua taas alkoi mietityttää, miksi juuri lapset saisivat pahimmat traumat tisseistä? Kukaan tuskin syntyessään kauhistelee naisten nännejä. Niin kauan kun lapsille opetetaan, että tissit tulee sensuroida, ei maailma varmaan tulekaan olemaan mun paljaisiin tisseihin valmis. 


lauantai 19. maaliskuuta 2022

Uusi perheenjäsen Routa

Mulla on nykyisin kissa. Hänen nimensä on Routa, ja hän on iältään neljä kuukautta. Routa tykkää erityisesti kuivakanasta ja leuan rapsutuksesta. Routa ei tykkää imurin äänestä tai siitä kun teen töitä enkä leiki hänen kanssaan. 

Routa on ollut mulla viime kuusta lähtien. Ensimmäiset kaksi päivää Routa-parka vietti saunan kiukaan takana ja sohvan alla. Nyt hän on jo tottunut uuteen valtakuntaansa, ja meistä on tullut hyvät ystävykset. 



Routa on aika merkillinen kissa. Hän viihtyy sylissä vaikka kuinka pitkään. Joskus vain kiertelen ympäri asuntoa katti kainalossa ja katselemme ikkunasta ohi ajavia autoja. Routa myös seuraa mun suihkuhetkiä nokka suihkun ovessa kiinni ja vartioi, etten huku, eikä pahemmin häiriinny vesipisaroista. Vähän vain jalkojaan ravisuttelee.



 

Routa on huomionkipein ja seurallisin miukkis, jonka olen tavannut. Hän seuraa mua vessaan, keittiöön ja parvekkeelle, köpöttäen vieressä tai jalkojen välissä. Jos menen seisomaan kiipeilypuun viereen, Routa kiipeää kiipeilypuuta pitkin mun olkapäälle. 



Mä keksin Routan nimen siitä, että halusin antaa kissalle harvinaisen luontonimen. Routa sopi hyvin paitsi talvella syntyneelle, myös värinsä puolesta, koska mulle tulee sanasta harmaus mieleen. Harmaita hiuksia (kissan lisäksi mullekin) tosin aiheutti nimen taivutus: pitäisikö sanoa Roudan vai Routan? 



Päätin kysyä asiaa Kotuksen nimineuvonnasta, koska en osannut päättää. En voinut katsoa neuvoa myöskään Kotuksen etunimien taivutusluettelosta, koska Routaa ei ollut siellä. Kotukselta vastattiin, usean mutkan kautta tiivistettynä, että molemmat muodot ovat mahdollisia. Päätin valita Routan-muodon, koska sanoisin myös Sampon, Ahtin ja Satun (en Sammon, Ahdin ja Sadun). 

Joitain viikkoja myöhemmin huomasin, että Routa-nimi oli ilmestynyt Kotuksen etunimien taivutusluetteloon. Minun miukkikseni ansiosta! :D




Routa on rodultaan venäjänsininen. Mä päädyin rotuun, koska en saa siitä allergiaoireita, toisin kuin maatiaisista. Lisäksi mun kaverilla on ollut pitkään venäjänsinisiä, ja olen ihastellut niitä jo vuosikausien ajan. 



Routa on kova kehräämään. Hän kehrää käytännössä aina, kun silitän häntä. Siitä tulee vähän kesä mieleen, koska hän kuulostaa ruohonleikkurilta. 

Routa myös puhuu paljon. Aina kun tulen kotiin, käymme saman keskustelun:

- Moi Routa! 

- Miau! 

- Mitä kuuluu? 

- Miu! 

Se on jotenkin niin kamalan söpöä, että alkaa väkisin hymyilyttää joka kerta. :D


Sellainen on minun Routa. <3