Mulla on nykyisin kissa. Hänen nimensä on Routa, ja hän on iältään neljä kuukautta. Routa tykkää erityisesti kuivakanasta ja leuan rapsutuksesta. Routa ei tykkää imurin äänestä tai siitä kun teen töitä enkä leiki hänen kanssaan.
Routa on ollut mulla viime kuusta lähtien. Ensimmäiset kaksi päivää Routa-parka vietti saunan kiukaan takana ja sohvan alla. Nyt hän on jo tottunut uuteen valtakuntaansa, ja meistä on tullut hyvät ystävykset.
Routa on aika merkillinen kissa. Hän viihtyy sylissä vaikka kuinka pitkään. Joskus vain kiertelen ympäri asuntoa katti kainalossa ja katselemme ikkunasta ohi ajavia autoja. Routa myös seuraa mun suihkuhetkiä nokka suihkun ovessa kiinni ja vartioi, etten huku, eikä pahemmin häiriinny vesipisaroista. Vähän vain jalkojaan ravisuttelee.
Routa on huomionkipein ja seurallisin miukkis, jonka olen tavannut. Hän seuraa mua vessaan, keittiöön ja parvekkeelle, köpöttäen vieressä tai jalkojen välissä. Jos menen seisomaan kiipeilypuun viereen, Routa kiipeää kiipeilypuuta pitkin mun olkapäälle.
Mä keksin Routan nimen siitä, että halusin antaa kissalle harvinaisen luontonimen. Routa sopi hyvin paitsi talvella syntyneelle, myös värinsä puolesta, koska mulle tulee sanasta harmaus mieleen. Harmaita hiuksia (kissan lisäksi mullekin) tosin aiheutti nimen taivutus: pitäisikö sanoa Roudan vai Routan?
Päätin kysyä asiaa Kotuksen nimineuvonnasta, koska en osannut päättää. En voinut katsoa neuvoa myöskään Kotuksen etunimien taivutusluettelosta, koska Routaa ei ollut siellä. Kotukselta vastattiin, usean mutkan kautta tiivistettynä, että molemmat muodot ovat mahdollisia. Päätin valita Routan-muodon, koska sanoisin myös Sampon, Ahtin ja Satun (en Sammon, Ahdin ja Sadun).
Joitain viikkoja myöhemmin huomasin, että Routa-nimi oli ilmestynyt Kotuksen etunimien taivutusluetteloon. Minun miukkikseni ansiosta! :D
Routa on rodultaan venäjänsininen. Mä päädyin rotuun, koska en saa siitä allergiaoireita, toisin kuin maatiaisista. Lisäksi mun kaverilla on ollut pitkään venäjänsinisiä, ja olen ihastellut niitä jo vuosikausien ajan.
Routa on kova kehräämään. Hän kehrää käytännössä aina, kun silitän häntä. Siitä tulee vähän kesä mieleen, koska hän kuulostaa ruohonleikkurilta.
Routa myös puhuu paljon. Aina kun tulen kotiin, käymme saman keskustelun:
- Moi Routa!
- Miau!
- Mitä kuuluu?
- Miu!
Se on jotenkin niin kamalan söpöä, että alkaa väkisin hymyilyttää joka kerta. :D
Sellainen on minun Routa. <3
