Tykkää, ei tykkää

ANNA EI TYKKÄÄ
 
- Vaahtokarkeista

- Euromaista, joissa hintoja ei pyöristetä viiden sentin tarkkuudella

- Salamyhkäisistä Facebook-päivityksistä, jotka saavat lukijan kysymään mielessään miljoona kysymystä. Kuten esim. "tänään on kivuuksia tiedossa" tai "muutoksen tuulia ilmassa".

- Mitä mä just luin- ja miten meni noin niinkun omasta mielestä -sanonnoista

- Ihmisistä, jotka kävelevät tai ajavat persauksissa kiinni mutta eivät mene ohi

- Whatsapin ja Messengerin ääniviesteistä. Ovat käteäviä lähettäjälle, mutta vastaanottaja ei pysty kuuntelemaan niitä joka paikassa. Joskus ne on vieläpä kuunneltava moneen kertaan läpi, jos niissä esimerkiksi luetellaan jotain.

- Suolakurkuista

- Suihkuista ulkomailla! Kanadassa mulla kesti suihkussa ikuisuus, kun piti samaan aikaan laskea kylmää ja kuumaa vettä hanoista, ja kun vesi lopulta joskus vartin päästä oli sopivan lämpöistä, sitä tuli joko niin hirveällä paineella tai niin heikosti, että hanoja piti säätää uudestaan.

- Olla kampaamossa siinä hiustenpesupaikassa, kun se sattuu niskaan

- Baareista, joissa musiikki soi niin kovalla ettei pysty puhumaan

- Siitä, jos netti ei toimi

- No Doubtin Dont speak -biisistä ja siitä että se soi aina kaikkialla. Ylipäätään siitä, että bändeiltä soitetaan aina samaa kappaletta. Niinkun että Spice Girlseiltä tulee Wannabe, vaikka niillä olisi vaikka mitä muita ihanuuksia.

- Tehdä asioita niin, että joku katsoo vieressä, tai näyttää keskeneräisiä töitä kellekään

- Siitä, kun ihmiset ottavat jokaiseen ostokseen uuden muovikassin

- Myös varpaan kolauttaminen pöydänjalkaan on ikävää.

ANNA TYKKÄÄ

- Shawarma- ja falafel-rullista ja döner-kebabista. Meen ulkomailla yleensä ensimmäiseksi syömään döneriä jogurttikastikkeella. Torontossa oli Ali Baba's -niminen ketju, josta sai tiistaisin kaksi falafel-rullaa yhden hinnalla, joten meitsi löytyi sieltä jokaisena tiistaina.

- La la land -elokuvasta ja varsinkin siitä "Here's to the fools who dream" -kappaleesta

- Siitä, että mun kämppiksellä on koira

- Laulaa karaokea, vaikka en uskalla laulaa yksin. Yksi parhaista karaokemuistoistani on, kun lauloin kaverin kanssa Bon Jovin Wanted dead or alive -biisin Toronton Couchsurfing weekly meetingissä.

- Korkeavyötäröisistä housuista ja hameista

- The Joulukalenterista ja niistä hahmoista, varsinkin Kertusta, Ollista ja Pentistä

- Metrosta ja metrotunneleista. Meen joskus Itikseen kiertämään kauppoja vain siksi, että huvittaa mennä metrolla johonkin.

- Opiskelemisesta ja pänttäämisestä

- P.O.D.:n Youth of the Nation -biisistä

- Katsoa roska-tv-ohjelmia kuten Temptation Island Suomi ja Ensitreffit alttarilla, ja vieläkin enemmän lukea vauvapalstan syvällisiä keskusteluja niistä

- Suomalaisesta järvimaisemasta ja muutenkin luonnossa vähän kaikesta paitsi synkistä metsistä

- Arvoituksista ja vaikeista matemaattisista tehtävistä, joiden ratkaisemiseen menee kauan

- Lukea artikkeleita historiallisista tapahtumista ja katastrofeista kuten Titanicista

- Kirjoittaa blogiin tällaisia tyhjänpäiväisyyksiä

- Pelaamisesta, varsinkin jos kyseessä ovat Rappakalja, Trivial Pursuit, Supermario, Crash Bandicoot 3, Mölkky, sulkapallo, keilailu, Alias tai kroketti

- Ajaa autoa yksin moottoritiellä, kuunnella musiikkia ja laulaa mukana

- Siitä kun naiset pitävät oman sukunimensä naimisiin mennessään

- Pianon soittamisesta ja matkustamisesta. Rakastan molempia aivan järkyttävästi, kerta kaikkiaan. Niin kaupunkilomista kuin junteista rantalomistakin. Mä oon jo 15 vuoden ajan halunnut Kanarialle enkä ole vieläkään päässyt sinne.

- Avantouinnista!! Ylipäänsä saunomisesta ja uimisesta.

- Lehmistä

Volkkarille

Mä istun Vainion Liikenteen bussissa matkalla Helsingistä Saloon. Teen sitä nykyisin lähes päivittäin - en Saloon matkustamista, vaan bussissa istumista. Myös keskustaan ja töihin tulee näet aina kuljettua HSL:n linskurilla. Bussi on kulkuväline, joka käynyt mulle kovin tutuksi tämän syksyn aikana. Vasta nyt.

Ennen Helsinkiin muuttoa mä opiskelin monen vuoden ajan Turussa ja kävin töissä Salossa. Asustin ylioppilaskylän yksiössä ja vanhempien yläkerrassa miten sattui. Suhasin moottoritietä edes takas takas edestakas niin paljon, että tulen koko elämäni muistamaan kaikkien sen liittymien, kylttien ja puiden sijainnit. Yleensä mulla oli aikaa siirtyä koulupäivän jälkeen töihin korkeintaan tunti. Oma auto oli siis välttämätön.

Tuollainenhan tekisi hulluksi, voisi joku ajatella, mutta mua se ei tehnyt. Viihdyin molemmissa kaupungeissa ja kavereita oli kummassakin. En ikinä yrittänyt etsiä Turusta töitä. Nautin myös aivan perkeleesti paikasta toiseen siirtymisestä, ajamisesta.

Mä yritän kovasti olla maailmanparantaja. Vastustan turkistarhausta, syön paljon kasvisruokaa ja vihaan sitä, kun ihmiset ottavat jokaiseen ostokseen uuden muovikassin. Toisaalta en halua edes ajatella sitä kilometrimäärää, jonka oon elämäni aikana lentänyt tai ajanut. Oon tekopyhä paskiainen, aikamoinen.

Mun elämän yksi parhaista päivistä oli 16. kesäkuuta sinä vuonna kun siirryin lukion toiselta kolmannelle. Olin juuri päättänyt Nokialla kahden viikon kesätyöpestin, kahdeksan viikon kesäloma oli edessä ja olin ollut samana päivänä inssissä ja saanut ajokortin. Hyppäsin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin autoon ja ajelin monta tuntia pitkin kesäistä, silloin vielä vilkasta Saloa, kuuntelin musiikkia ja meinasin pakahtua onnellisuuteen. En voinut uskoa, että sain ajaa itse ihan minne ikinä halusin.

Nykyinen autoni, jota en ole koskaan vienyt Helsinkiin, on ollut mulla pian kymmenen vuotta. Se on Volkkari ja tummansininen. Kaksi viikkoa sitten iskältä tuli Whatsapissa huonoja uutisia: auto oli hyytynyt kesken ajon. Sen moottori oli hajonnut niin pahasti, ettei sitä ollut ehkä enää järkeä korjata.

Osa musta tuntui kuolevan ton uutisen kuullessani. Se on aika kornia mutta toisaalta kai ymmärrettävää, koska oon viettänyt Volkkarin kanssa niin tiiviisti melkein koko aikuisikäni. Sillä on kuskattu porukkaa bileisiin, ystävää ostamaan raskaustestiä ja myöhemmin kyyditetty ystävän lapsia. Monet asiat ovat kymmenen vuoden aikana muuttuneet, mutta Volkkari on pysynyt samana.

Mahtaako olla yhtäkään ihmistä, jonka kanssa olisin viettänyt yhtä paljon aikaa ja ollut yhtä monessa paikassa. Jonka kuullen laulanut yhtä paljon musiikin mukana kurkku suorana, jolle olisin jutellut itsekseni, jota olisin vihaisena aikuisiällä lyönyt tai jonka kuullen itkenyt niin vitun lujaa. Tai joka olisi tavannut niin paljon mun elämään kuuluneita ihmisiä.

Vielä viime kesänä aina tuntiessani oloni surulliseksi lähdin yksin ajelemaan kauas, kuuntelin musiikkia ja olin poissa pitkään. Rakastan pitkiä automatkoja, ja ne ovat pianon soittamisen ohella mulle parasta terapiaa.

Unohdan luultavasti hypätä oikealla pysäkillä pois, kun oon niin keskittynyt kirjottamaan. Volkkari on edelleen korjaamolla eikä välttämättä tule takaisin. Tuntuu jotenkin oudolta ja tyhjältä mennä Saloon, kun kotiovella ei ole vastassa vanhaa hyvää ystävää. Ehkä Volkkarilla oli sama fiilis mun muuton jälkeen ja päätti pistää pelin poikki. Mutta niin se menee, tämä menneisyydessään usein piehtaroiva liika-ajattelija saa jälleen kerran hämmästyksekseen todeta, että ennen oli ennen ja nyt on nyt.