No voi kyynel, kun ei ihminen osaa viettää aikaa yksin

No voi kyynel, kun ei ihminen osaa viettää aikaa yksin. Vähän positiivisempaa asennetta nyt kehiin. 

Ainahan voi lukea, askarrella, jumpata, säveltää. Sitä paitsi, yksinhän on juuri parhaassa laatu seurassa eikä tarvitse tapella mitä elo kuvaa katsotaan. ;)

Ihme nurinaa. Olisivat kiitollisia, että on katto pään päällä.

Tein eilen virheen. Menin erehdyksessä lukemaan kommentteja artikkelin alta, joka käsitteli yksinasuvien lisääntynyttä yksinäisyyttä korona-aikana. Yritän nykyisin vältellä kommenttikenttien lukemista. Empatiakyvyttömät ja kaikkitietäväiset ihmiset saa mun mielialan laskemaan pohjamutiin tai vieläkin alemmas maankuoren alle. Enkä osaa olla välittämättä, vaikka haluaisin. 

Mä oon ollut viimeisen vuoden aikana enemmän yksin kuin koskaan. En näe ketään työpäivän aikana enkä useimmiten sen jälkeenkään. Tilannetta ei kauheasti paranna sekään, että suurin osa mun sukulaisista ja ystävistä asuu toisessa maakunnassa. 

Ainakaan mulla yksinäisyyden tunne ei poistu paremmalla asenteella. Se poistuu vain ihmisten seurassa olemalla. Ihmisellä on biologinen tarve olla seurassa. Yksinäisyys aiheuttaa stressiä, heikentää vastustuskykyä ja lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Eivät kai nämä kommentoijat sanoisi nälkää näkevälle ihmiselle, että lue kirja tai askartele pääsiäiskortti - kyllä lähtee näläntunne! 

Mä mietin usein, että huomenna teen jotain kehittävää. Espanjan opiskelun tai sukkien neulomisen aloitan. Luen, askartelen, jumppaan ja sävellän, kuten neuvo kuuluu. Mutta kun yksin olemista on jatkunut jo yli vuoden, on mieli muuttunut aika passiiviseksi. Intoa riittää lähinnä ulkoiluun, uunifetapastan kokkaamiseen ja telkkarin katsomiseen. Katsoin juuri Discovery +:lta kahdeksan jaksoa Ex on the Beach Suomi Afterskitä.

Mun työpaikalla toteutettiin tässä kuussa gallup-kysely siitä, mikä on ollut positiivista korona-ajassa. Luin vastauksia tällä viikolla. Niistä suurimmassa osassa mainittiin se asia, jota osasin eniten odottaakin: korona-ajassa on ollut parasta se, että on saanut viettää enemmän aikaa perheen kanssa. Samalla monet totesivat tämän vuoden muistuttaneen, mikä elämässä todella on tärkeintä. 

Gallup-vastausten lukemisen jälkeen vähättelevät nettikommentoijat kiukuttavat mua entistäkin enemmän. 

Miten ihmeessä jollekin tulee mieleen vähätellä niiden ihmisten tuntemuksia, joilta puuttuu kokonaan se, mitä suurin osa pitää korona-ajan tärkeimpänä voimavarana?