LISTAUS: Kuusi ihanaa ja kuusi ärsyttävää asiaa (ling tsao tang ja tangram)

Ajattelin muutama päivä sitten listata tänne nettipäiväkirjaani muutaman asian, jotka ärsyttävät mua tällä hetkellä. Sitten tajusin, että olen kirjoittanut jo kerran ennen "Viiden päivän vitutuksenaiheet" -otsikkoisen kirjoituksen, jossa listasin vituttavia asioita, mutta en ole koskaan listannut blogiini positiivisia, ilahduttavia asioita. Siksi päätin tällä kertaa aikaansaada kirjoituksen, jossa on listattuna ärsyttävien asioiden lisäksi ihania asioita. Mun on myönnettävä, että tätä kirjoitusta suunnitellessani ilahduttavien asioiden miettiminen ja keksiminen oli noin tuhatkahdeksansataakolmekymmentä kertaa (eli helvetin paljon) haastavampaa kuin ärsyttävien asioiden - itse asiassa mulla ei ole vieläkään mielessä kuutta ilahduttavaa asiaa, mutta toivon, että tässä kirjoitellessa ilmaantuisi jotain. Ärsyttäviä asioita on sen sijaan mielessä ainakin 17. Tästä huolimatta mä en ole mikään elämän paskuudessa ainiaan kylpevä negistelijävinkuja, joka ei näe elämässään mitään muuta kuin paskaa, jossa kylpeä. Itse asiassa mä arvostan ympärilläni olevia ihmisiä ja elämän kauniita, pieniäkin hetkiä aivan äärettömän paljon, mutta juju on siinä, että mun on usein tosi vaikeaa todeta sitä ääneen. En kirjoita lähes koskaan Facebookiin päivityksiä, joissa hehkuttaisin elämäni upeutta, koska se ei yksinkertaisesti tunnu luontevalta. En tiedä miksi. Nyt on siis paljon pelissä, kun listaan kuusi ilahduttavaa asiaa.


KUUSI ILAHDUTTAVAA ASIAA:

1. Mua ilahduttaa se, että mun vanhemmilla oli tämän viikon maanantaina 30-vuotishääpäivä, eli kyseinen pariskunta on purjehtinut  avioliiton autuaaseen satamaan vuonna 1985. Ja hienostipas on purjehtinut, nimittäin vanhempieni avioliitto on jotain, mitä ihailen enemmän kuin oikeastaan mitään muuta asiaa elämässä. Söimme maanantai-illalla kalaa, perunaa ja leipää sekä katsoimme uutisia televisiosta eli juhlimme hääpäivää melko tavanomaisin menoin, mutta tänään olemme menossa ihan oikeaan ravintolaan ja siitä ehkä vielä Figaroon kahvillekin, jee!

2. Mua ilahduttaa se, että elämäni ensimmäinen palkallinen kokonaisen kuukauden pituinen kesäloma alkoi eilen ja se on tosiaan palkallinen ja se kestää tosiaan KOKONAISEN KUUKAUDEN! Ihan älytöntä, en edes usko tätä todeksi.

3. Mua ilahduttaa se, että olen menossa ensi viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni New Yorkiin viikoksi. Siis NEW YORKIIN!! En usko sitäkään todeksi enkä ole oikeastaan sisäistänyt asiaa ollenkaan, vaikka olen lukenut kolme matkaopaskirjaa ja kolmetuhatta nettiartikkelia alusta loppuun ja osaan New Yorkin kartan ulkoa. Edellisiltana katsoin Taksikuski-elokuvan fiilistelläkseni tulevaa matkaa, koska Taksikuski sijoittuu New Yorkiin. En kyllä tiedä, oliko se paras mahdollinen fiilistelyelokuva, koska se on aika väkivaltainen ja siinä kuvataan New Yorkin hulluja ja hörhöjä, jotka saapuvat öisin luolistaan kaduille. Mutta Taksikuski-elokuvan Iris on ihana ja mielenkiintoinen ja samoin New York vaikuttaa äärettömän mielenkiintoiselta paikalta ja olen AINA halunnut sinne!
 
4. Mua ilahduttaa se, miltä ihmiset näyttävät Taksikuski-elokuvassa, joka on tehty 70-luvulla. Ihmiset ovat oikeastaan osittain hyvinkin samannäköisiä kuin nykyisin mutta paljon hienompia.

5. Mua ilahduttaa se, että on olemassa sellaista musiikkia, joka saa mun pään aivan pyörälle ja aivojen mielihyväkeskuksen suorastaan repeämään liitoksistaan. Mä olen nyt muutamana päivänä kuluttanut koko yön siihen, että olen vain istunut koneella kuulokkeet korvilla ja kuunnellut musiikkia. Siis voi hyväinen aika, kuinka rakastankaan niitä biisejä!!! En halua kertoa, mitä biisejä kuuntelen, koska ne menevät silloin pilalle. Olen muutamaan kertaan saanut kuulla, että musiikkimakuni on paska, kun olen laittanut biisejä soimaan illanistujaisissa. Silloin nämä kyseiset biisit ovat ottaneet vähän osumaa, eikä mun ole enää tehnyt samalla tavalla mieli kuunnella niitä. Siksi haluan kuunnella nykyisin parhaita biisejä ihan yksin enkä kertoa niistä kenellekään.

6. Tänään on sairaan upea ilma! Aurinkoisina kesäpäivinä unohdan kaikki murheeni. Harmaina talvipäivinä joudun tekemään monia asioita tyytyväisyyden eteen, esimerkiksi lukemaan hyvää kirjaa tai lähtemään kaupungille tai katsomaan Youtubesta maskeerausvideoita ja kokeilemaan niitä huvikseni omaan naamaani, mutta aurinkoisina kesäpäivinä riittää kun vain istun ulkona penkillä paikoillani ja tuijotan eteenpäin. Myös talsiminen vailla päämäärää on upeaa. Aurinko ja lämpö tekee oloni järkyttävän onnelliseksi.


KUUSI ÄRSYTTÄVÄÄ ASIAA

1. Mua ärsyttää se, että olen käynyt koko kevään ajan kuntosalilla kahdesta kolmeen kertaan viikossa ja olen lihonnut siinä ajassa mieltä ylentävät kolme kiloa. Kaikki sanovat, että painonnousu johtuu lihaksista, mutta en nyt tiedä. Peilistä tuijottaa edelleen samanlainen vatsa- ja naamapullero kuin ennenkin. Hauis ei näy vieläkään mihinkään ja ojentajat hölskyy kuten ennenkin. Mutta salilla on ollut mukavaa, se on varmaan tärkeintä sitten se.

2. Mua ärsyttää nykyinen tapa, jolla Facebookissa kommentoidaan statuspäivityksiä, eli se, että jokaiseen päivitykseen tulleeseen kommenttiin voi vastata erikseen. Ennen riitti kommentteja lukiessa, kun klikkasi yhden kerran "Näytä lisää" -painiketta, mutta nykyisin pitäisi klikata jokaisen kommentin kohdalla vastaus auki erikseen, voi jumaliste soikoon oikeesti! Ratkaisu olisi hyvä, jos jokaisen kommentin alla käytäisiin monen viestin pituisia spesifejä keskusteluja, mutta ei, kun yleensä niissä on se yksi tai korkeintaan kolme kommenttia ja kaiken lisäksi jotkut vastaavat kommentteihin uusilla kommenteilla ja jotkut taasen kirjoittavat jokaiseen kommenttiin erillisen vastauksen, jolloin koko viestiketjusta muodostuu maailman epäloogisin ja sekavin. Odotan innolla sitä päivää, kun kommentointia uudistetaan vielä niin, että kommentteihin tulleisiin vastauksiinkin voi vastata jälleen erillisillä vastauksilla ja niihin taas uusilla. Voi sitä onnenpäivää! Piirsin kaavion, miltä statuspäivityksen kommenttikenttä silloin näyttäisi. 

3. Mua ärsyttää se, miltä Voldemort näyttää Harry Potter -elokuvissa. Voldemort ei ole kerta kaikkiaan tarpeeksi pelottavan näköinen! Voldemortinhan pitäisi olla NIIIIN pelottava, ettei hänen nimeään saa edes lausua ääneen, mutta sitten hän onkin brittienglantia monkertava mies, joka näyttää siltä, miltä nyt kalpeaksi lättänenäksi maskeerattu näyttelijä näyttää, eli ihan tylsältä. Voldemort olisi tuhat kertaa pelottavampi, jos hänellä olisi aina huppu naamallaan eikä hänen kasvojaan näytettäisi koskaan.

Voldemort olisi paljon pelottavampi myös silloin, jos hän näyttäisi esimerkiksi tältä:

4. Mua ärsyttää se, etten jumalauta meinaa päästä huvipuistolaitteen kyytiin! Mä en ole vielä huomannut itsessäni mitään suurempia ikääntymisen merkkejä, en ainakaan fyysisessä kunnossani. Joskus lonkka on kipeä, mutta jaksan valvoa pitkään ja juosta 1500 metriä paljon nopeammin kuin yläasteen liikuntatunnilla. Mutta se huvipuistolaite voihan saatana. Olin juhannuksena Gröna Lundissa ja siellä vuoristoradassa nimeltä Insane. Kyseessä on sama laite kuin Linnanmäen Kirnu, joskin Insane on pidempi. Noh. Insanen ja Kirnun istuimet ovat verrattain ylhäällä, eli lyhyen ihmisen täytyy ponnistaa päästäkseen kyytiin. Ja minähän en meinannut Gröna Lundissa päästä Insanen kyytiin mitenkään! Yritin nostaa itseäni, hypin, pompin, puuskutin, ja lopulta useiden yritysten jälkeen onnistuin pääsemään kyytiin. Ei vittu. Jonossa olevat ihmiset tuijottivat, mikä teki olostani entistäkin ahdistuneemman ja surkean. Voisin syyttää tästä ongelmasta lyhyyttäni, mutta en kuitenkaan voi, koska olen ennen pystynyt nousemaan kyytiin ongelmitta ja vasta viimeisen parin vuoden aikana tästä on kehkeytynyt ongelma. Olen niin ahdistunut, etten uskalla enää mennä Insaneen ja Kirnuun, mikä on suhteellisen harmillista, koska ne ovat lempilaitteitani.

5. Mua ärsyttää se, että ihmiset eivät enää nykyisin katso valokuvissa suoraan kameraan ( = silmiin) vaan silmien viereen. Kuvista puuttuu jotain, mitä niissä on ennen ollut.

6. Mua ärsyttää se, että olen nykyisin aivan yltiöpäisen surkea piirtämään! Ala-asteen kuvistunneilla kaikki kerääntyivät pulpettini taakse ihailemaan, miten joku pystyykään piirtämään niin hienoja poneja ja muita eläimiä. Vielä lukiossa kuvisnumeroni oli 9. Sitten tapahtui jotain, ja yhtenä päivänä en enää osannutkaan piirtää. Sama on tapahtunut tikanheitossa: olin ennen sukujuhlien tikkakisoissa lähes poikkeuksetta mukana kärkikahinoissa, mutta nykyisin en viitsi enää edes ottaa osaa tikkakisoihin, koska en meinaa osua edes tauluun. Saatan heittää tikan maahan tai kattoon, jos yritän osua seinään, ja se on jo aika masentavaa. Yritän ajatella positiivisella tavalla, että olen ajan myötä tullut paremmaksi monissa asioissa ja siksi mun on täytynyt vastaavasti huonontua joissain toisissa asioissa. Pakko sen on olla niin.

Piirsin tämän hirviön pari kuukautta sitten, ja tämä oli lähestulkoon parasta, mihin pystyin. Olisin nauranut tällaiselle piirustukselle 11-vuotiaana.

Piirsin myös Timonin ja Pumban mallista. Kymmenen vuotta sitten olisin osannut piirtää heidät hienommin myös ilman mallia....

Huomatkaa, kuinka hienosti olen hyödyntänyt koko piirustusalueen!


Ei siinä mitään. Ihanaa aurinkoista kesäpäivää kaikille! <3