Torontosta New Yorkiin

Ma tein maaliskuussa (16.-20.3.) pitkan viikonloppumatkan New Yorkiin ihanien suomalaisten harjoittelijoiden Ronjan ja Eeron kanssa. Ronja ja Eero lahtivat jo muutama viikko sitten takaisin Suomeen - oltuaan kolme kuukautta harjoittelussa torontolaisessa vanhainkodissa. Mulla on itse asiassa vahan ikava molempia. Vaikka ma olen Ronjaa kuusi ja Eeroakin nelja vuotta vanhempi, en huomannut oikein minkaanlaisia ikaeron merkkeja meidan valilla ja tulin molempien kanssa hemmetin hyvin juttuun.

Ronja ja Eero olivat varanneet New Yorkin matkan itselleen jo aiemmin, mutta eraana baari-iltana asia tuli puheeksi myos mun kanssa ja sain jarjestettya itseni samalle matkalle. Me lensimme New Yorkiin brasilialaisella TAM Linhas Aereas -lentoyhtiolla, jonka kone oli tilava ja viihtyisa halvasta hinnasta huolimatta. Kuulin matkan jalkeen, etta yhtiolla on ollut vain muutama vuosi sitten Brasiliassa valtaisa onnettomuus, jossa on kuollut koneellinen ihmisia. Ihan hyva, etta kuulin vasta matkan jalkeen.....

Lento Torontosta New Yorkiin kesti runsaan tunnin. Ma olen lentanyt joskus Helsingista Goteborgiin, ja tama matka tuntui jokseenkin samanpituiselta. Mun kamppis matkusti helmikuussa bussilla Torontosta New Yorkiin, ja se kesti kuulemma 12 tuntia.

Mulla ja Ronjalla oli vain kasimatkatavarat, mutta Eerolla oli myos ruumamatkatavara, joka ei itse asiassa ikina saapunut perille. JFK:n lentoasemalla Eerolle luvattiin, etta laukku tuodaan hotellille vuorokauden kuluessa. Eero sai myos hyvitykseksi 50 dollaria. Laukkua ei kuitenkaan ikina kuulunut ja Eero joutui soittamaan laukun peraan monta kertaa. Puheluiden hinta oli niin korkea, etta se viisikymppinen kului pelkastaan puheluihin. Matkan jalkeen selvisi, etta laukku ei ollut ikina tehnyt edes matkaa New Yorkiin, vaan se oli ollut koko ajan Torontossa.

Ihana Central Park

Tama seuraava kuva ei liity New Yorkiin, mutta se oli puhelimen muistissa New York -kuvien kohdalla, koska yhtena iltana Facebookissa hengatessani tama tuli vastaan ja naurahdin taysilla aaneen.

Torstaina myos New Yorkissa oli paraati paikalla, nimittain oli St. Patrick's Day. Torontossa oli jarjestetty paraati jo sunnuntaina, vaikka oikea paiva oli torstaina, joten ehdin nahda seka Toronton etta New Yorkin paraatit! Tosin New Yorkin paraatia en nahnyt melkein ollenkaan, kun olen niin lyhyt ja ihmisia oli niin paljon. Vaikka seisoimme melkein paraatipaikalla :)

St. Patrick's Dayn iltana kavimme Top of the Rockissa, joka on Rockefeller Centerin nakoalatasanne ja aivan paras paikka. Jonoa ei ollut yhtaan ja hinta oli vahan halvempi kuin Empire State Buildingin.

Kavimme myos irkkupubissa, jossa oli hurja meininki St. Patrick's Dayn kunniaksi. Monet olivat olleet ihan kannissa koko paivan - ma olin tormannyt paivan aikana kadulla esimerkiksi oksennuslatakoihin ja maassa makaaviin itkeviin vihreapukuisiin ihmisiin. Pubissa soi irkkumusa ja laulu raikasi. Yhdessa vaiheessa Ronja loysi lattialta pienen silmatippapullon ja kysyi vieressa tanssivalta tytolta, kuuluiko pullo hanelle. Tytto katsoi Ronjaa ihmetellen ja samalla hymyillen ja huusi "Ooh! Thank you, thank you very much!" ja luki mita pullon kyljessa luki. Sitten han raotti silmaluomiaan ja laittoi yhden tipan kumpaankin silmaansa, minka jalkeen han antoi pullon takaisin Ronjalle ja lahti pois. Selva homma :D Ronjan ilme oli muuten nakemisen arvoinen siina vaiheessa!

Naimme viikonlopun aikana (ei naitu! perkeleen yliopiston kone) Keskuspuiston ja Top of the Rockin lisaksi muun muassa Brooklyn Bridgen, Macy's-tavaratalon ja WTC-muistomerkin.

Ma kuulin New Yorkin matkan aikana yhden melkein koko elamani suurimmista epakohteliaisuuksista, jota muistelen edelleen melkein paivittain nauraen ja itkien. Noh. Mina, Ronja ja Eero kavelimme pitkin Manhattanin katua yhtena paivana, kun joku nainen pysaytti meidat ja alkoi mainostaa meille jotakin lahella sijaitsevaa taidegalleriaa. Hetken puhuttuaan nainen nosti katseensa paperista ja katsahti muhun, ihankuin han olisi nahnyt mut vasta ensimmaisen kerran. Silloin nainen paatti avata helvetin loistavan kysymysten aarrearkkunsa ja kysya Ronjalta ja Eerolta, etta "OH, IS THIS YOUR MOTHER?"
Joo, Mita Vittua Oikeesti, MOTHER?? Rupesin vaan heti nauramaan, kun en kauhusta kangistuneena osannut muutakaan tehda. Vaikka ma olenkin molempia muutaman vuoden vanhempi ja voisin hyvinkin menna isosiskosta, niin en ajatellut etta mua sentaan aidiksi luultaisiin! Parasta oli se, etta nainen ei edes pahoitellut virhettaan sen koommin, pyysi vain nopeasti anteeksi ja jatkoi puhumistaan normaaliin tapaan. Noh, ei kait siina sitten. Luusereita ovat he, jotka eivat saa esikoistaan 4-vuotiaana ja seuraavaa 6-vuotiaana :D Helvetin helvetti.

Tytar ja aiti syomassa puistonpenkilla:

Lapset kioskilla:

Kaikesta huolimatta kyseessa oli kerrassaan todella ihana pitka viikonloppu, joka sailyy muistoissani varmasti aina.

Kun ma tulin takaisin Kanadaan, ma olin varautunut taas selittamaan rajalla, miksi tulen Kanadaan ja mita aion tehda taalla. Sen sijaan nainen olikin kiinnostunut tietamaan, mita tein New Yorkissa ja mita kaikkea nain (nahda) siella. Kysymys tuli mulle aivan puskista, ja jostain syysta koen tollaisen rajallaolotilanteen aina painostavaksi ja ahdistavaksi. Joten silla hetkella mun paassa sumeni taysin enka muistanut yhtaan, mita olin nahnyt New Yorkissa. En edes muistanut St. Patrick's Dayn paraatia! Lopulta sain ankytettya jonkun Top of the Rockin nimen naiselle. Nainen katsoi mua kiukkuisesti, mutta paasti lopulta takaisin Kanadaan.