Olen siis käynyt markkinoilla ensimmäisen kerran jo kasarilla. Ensimmäiset muistikuvat sieltä ovat ysärin alkupuolelta. Sen jälkeen siellä onkin hengailtu melkein jokaisena syksynä, viimeksi eilen.
Markkinat eivät ole mun mielestä muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana lähes yhtään. Samoissa paikoissa myydään samoja lakuja, samaa hernekeittoa ja samoja pärekoreja. Tunnelma on aina lämmin ja ilma hiton kylmä. Ja Tivoli Sariolan vanha kunnon Waltzer siellä aina vaan jaksaa esiteinejä joukkohysterisoida!
Turkulainen ystäväni kertoi käyneensä Salon markkinoilla poikaystävänsä kanssa vuosi sitten. Hän sanoi, ettei tapahtuma ollut niin ihmeellinen kuin salolaiset olivat antaneet ymmärtää. Aloin miettiä, ettei se kai mullekaan olisi, jos kävisin markkinoilla ekaa kertaa.
Salolaisille se on kuitenkin rakas juttu. Bongasin eilenkin markkinoilta monia vanhoja salolaisia, jotka ovat muuttaneet kaupungista pois (mukaan lukien itseni). Vähän niin kuin joulupäivänä törmää baarissa vanhoihin rinnakkaisluokkalaisiin, joita ei ole nähnyt lukion jälkeen ollenkaan.
Mulle vanhana salolaisena markkinoihin liittyy siis vahva tunnelataus ja liuta monenmoisia muistoja eri vuosilta, hyvinkin erilaisia muistoja elämänvaiheesta riippuen. Markkinat eivät ole pahemmin muuttuneet, mutta mä siinä niiden sivussa olen.
Tässä viisi elämänvaihetta, jotka voin markkinoiden kautta itsessäni tunnistaa:
1. Elämäniloinen ja huoleton penikka
Olen vanhempien kanssa markkinoilla. Voiko riemullisempaa päivää olla. Ehkä vuoden kohokohta jouluaaton jälkeen. Äiti ostaa mulle lakupötköjä. Ensin karuselliin, jossa istun krokotiilin päällä, ja siitä mini-autoradalle. Iskä ottaa hienoja kuvia painavalla Pentax-kameralla, kun siinä vähän hihittelen, ja äiti valvoo etten nouse seisomaan. Maailmassa ei ole olemassa muuta hetkeä kuin ne markkinat siinä, ja miksi pitäisikään.
2. Hysteerinen esiteini
Ala-asteiässä markkinat ovat vieläkin siistimmät, jos se mahdollista on. Kojut eivät karkkikojuja lukuun ottamatta kiinnosta, mutta jumankauta ne laitteet!! Kaikki pääsevät koulusta aiemmin markkinoiden kunniaksi (!), ja sitten lähdetään kavereiden kanssa ryminällä markkinoille kiertelemään härveleitä sen verran mihin omat markat riittävät. Välillä vähän ärsyynnytään toisen koulun tytöistä, jotka tulevat vastaan ja kuiskivat.
Mun luokkalaiset kerskailevat sillä, kuka on uskaltautunut Waltzerin kyytiin ja saanut siinä kovimmat vauhdit. "Mä pidin koko ajan käsiä ylhäällä ja se kaikista pahin pyörittäjä tuli koko ajan antaa lisää vauhtii, mut ei ollu ees paha!!!!" Mä en tykkää kyseisestä laitteesta. Mun lemppari on Tropical Trip, jossa käyn monta kertaa.
3. Pahisteini, joka ei haluaisi olla pahisteini
Istun markkinoiden lähellä Panopuistossa eli Paniksessa. Ympärillä on kavereita ja kavereiden kavereiden kavereita. Kaikki juovat lasipulloista ja niistä vanhanmallisista muovipulloista siideriä ja kaljaa. Minäkin vähän mutta en tykkää.
En jaksaisi oikein olla siellä. Olen ilmeisesti hitaammin kehittyvä ihminen, koska kiinnostun juhlimisesta kunnolla vasta myöhemmin, joskus 17-18-vuotiaana.
Vihdoin ja viimein lähdemme vähän humalassa (mä lähes selvä koska ollut niin pahaa juomaa) torille ja menemme yhteen laitteeseen. Mun kaverille tulee huono olo ja hän haluaa lähteä kotiin. Lähden todellakin mukaan!
4. Aikuinen fiilistelijähipperi
Hipperi rakastaa markkinoilla eniten ruokakojuja ja markkinoiden tunnelmaa. Hän on piiloutunut tuulelta suojaan paksuun villakangastakkiin ja jättimäiseen huiviin, jonka alta aistiskelee syysmarkkinoiden ainutlaatuista atmosfääriä. Nams kuinka herkullisilta näyttävätkään nuo muurinpohjalätyt. Joitain uusiakin kojuja saisi hänen puolestaan olla, vaikka erikoisoluita tai kreikkalaisia pitarullia tarjoavat kojut, kun vähän tylsiksi käyvät nuo samat. Ruokaa voi markkinoilta hyvillä mielin ostaa, mutta tavaroita ei mielellään, ettei mene maapallo pilalle! Korkeintaan yhden kangaskassin tai käsityönä neulotun pipon.
5. Back to square one
Tänä vuonna muhun iskee hyvin sellanen takaisin lähtöruutuun -mainen fiilis. Se iskee, kun katson instasta ja fasesta monia kuvia, joissa kaverini ovat lastensa kanssa markkinoilla. Meininki on kuin kohdassa 1. Kuvissa on onnellisia, nauravia lapsia krokotiilikarusellissa ja kädestä kiinni pitäviä äitejä. Osat vain ovat muuttuneet.
Itsekin haluaisin lapsia joskus muutaman vuoden päästä, ja enköhän mä heidätkin sitten markkinoille vie. Mutta nyt minun back to square oneni näyttäytyy tällaisena:
Olen vanhempien kanssa markkinoilla. Voiko riemullisempaa päivää olla. Ehkä vuoden kohokohta jouluaaton, 30v synttäreiden, Balin-matkan ja aika monen muun päivän jälkeen. Iskä ostaa mulle teen ja suklaakroisantin, ja pohdimme syvällisiä, esimerkiksi sitä, kuinka monta vuotta on miljardi sekuntia.
Iskä ottaa musta huonon kuvan Microsoft-puhelimellaan ja lähettää sen sukulaisille. Mun mielessä painaa rasittavan häiritsevänä ajatus siitä, etten ole vielä tehnyt tämän viikon koulutehtäviä. Pusken ajatuksen väkipakolla helvettiin. Maailmassa ei ole olemassa muuta hetkeä kuin ne markkinat siinä, ja miksi pitäisikään.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti