Ikävä lämpöö ja aurinkoo

Mä oon huomannu, että jokaisena kesänä suosituin puheenaihe on sää. Oli sää mikä tahansa, niin joku on iloinen ja toinen valittaa. Suomi24:n ja Iltalehden keskustelufoorumeilla suorastaan tapellaan. Viileydestä tykkäävät käskee helleihmisiä muuttamaan Afrikkaan ja lämmöstä tykkäävät kehottaa eskimoita lähtemään Grönlantiin tai Alaskaan. Mä olen ehdottomasti lämmön ja auringon perään, vaikka ymmärrän tietysti myös kuumuuden huonoja puolia. Vanhuksille ja sairaille ja paksuna oleville se on kova paikka, samoin ihmisille, jotka joutuu tekemään töitä hiostavissa vaatteissa. Ihmiset ei pysty nukkumaan ja viljasato kuolee. Sitä paitsi ihmiset käyttää rumia vaatteita kesähelteillä. Mä en tykkää pyllynnäyttökasarishortseista, joita näkee nuorten naikkosten päällä aina kun lämpömittari näyttää vähänkin päälle +19. (Näin pari viikkoa sitten, kun yksi tyttö pyllisti sellaisten kanssa, ja hänellä ihan oikeasti näkyi PIMPPI! Ajoin silloin autoa ja ajoin melkein toista autoa päin.)

Mutta mulla on niin kova ikävä lämpöä ja aurinkoa, että melkein itkettää. Mulle riittää +20, mutta enempikään ei haittaa yhtään. Pimeys ja kylmyys ovat tämän rakkaan isänmaani ehtymätön luonnonvara, joten voisiko niistä päästä eroon edes kuukaudeksi? Joskus mulla on sellainen tunne, että lämpimästä säästä tehdään Suomessa mahdottoman negatiivinen juttu. Kerran keskustelufoorumilla joku äiti pelkäsi +25 asteen lämpötilan vaikuttavan haitallisesti hänen lapsiinsa – ja kuitenkin talvisin suomalaiset lapsiperheet matkustaa innoissaan Thaimaahan, jossa on 34 astetta kuumaa ja pirun kostea ja tukahduttava ilma. Sitä paitsi nyt kuuluu olla kesä eikä syksy. Kuulin viikko sitten uutisista, että linnunpoikaset kuolee, kun on tavallista kylmempi. Ja vesipuistoilla ja huvipuistoilla menee päin persettä.

Mä en tykkää ainoastaan kesästä, vaan kaikista eniten mä rakastan vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan talvipakkasia ja joulufiilistä, mutta rakastan myös aurinkoa, lämpöä ja ukkosmyrskyjä. Olisi helvetin tylsää, jos joka päivä olisi lauhkea ilma ja sateenmahdollisuus, eikä mikään muuttuisi. Silti mun mielestä kesä on kaikista erityisin vuodenaika ja toivon aina kesäisin, että aika kuluisi mahdollisimman hitaasti. Aurinkoisten kesäpäivien aikana mä olen paljon elämäniloisempi ja sosiaalisempi kuin milloinkaan muulloin. Näen kavereita enemmän kesäisin kuin talvisin. Talvella kavereiden kanssa voi lähinnä käydä kahvilla tai kirppareilla tai kylässä, pelata lautapelejä tai käydä baarissa, ja silloinkin on yleensä oltava viikonloppu, mutta kesäisin voi arki-iltoinakin soittaa kavereille ja pyytää uimaan, pelaamaan krokettia tai mölkkyä, istumaan puistoon tai jokirantaan tai lähtemään iltatorille tai torikahville tai jäätelölle. Viikonloppuisin voi istua pusarilla tai terassilla, mutta keväisin, syksyisin ja talvisin on pakko olla sisällä. Mä vietän kesäisin melkein kaiken aikani ulkona, ja musta on ihanaa, kun monet muutkin tekee niin ja Salossa näkee kerrankin ihmisiä jossain.

Mulla on vielä viikko kesälomaa jäljellä. Tämän viikon vietin onneksi Englannissa, jossa oli paljon aurinkoisempaa ja lämpimämpää kuin Suomessa, vaikka luulin että Englannissa kuuluisi sataa joka päivä. Tulevalla viikolla olisi tarkoitus lähteä roadtripille. Ollaan suunniteltu äidin kanssa reissua jo muutama viikko, ja suunnitelmissa on ollu ajella länsirannikkoa pitkin ylös Vaasaan ja Ouluun ja viettää päivä ainakin Kalajoen hiekkasärkillä. No nyt ei oikein tiedetä mitä keksitään, mutta mennään kumminkin. Kotona en Facebookin ääressä kesälomalla hittosoikoon istu!