VANHUUS versus NUORUUS

Ja niin viimein koitti se pelätty päivä – se päivä, jolloin oikeanpuolisen tissini alle asettamani lyijykynä ei enää pudonnut maahan, vaan se saatana jäi paikalleen! Vasen vielä yrittää kovasti sinnitellä, mutta kysymys taitaa olla muutamista päivistä. Kylläpä mua hatutti, mutta kiitin kuitenkin tissejäni 26 vuoden terhakkuudesta. Olisihan se voinut paljon surkeamminkin mennä.

Mä en todellakaan pidä itseäni vielä vanhana ihmisenä, ja mun sydämestä kouraisee joka kerta, kun mun ikätoverit sanoo olevansa liian vanhoja johonkin. No siitä huolimatta mä oon viime vuosien aikana havainnu itsessäni tietynlaisia merkkejä, joista ei ollut tietoakaan vielä pari vuotta sitten. Mulla on identiteettikriisi. Vanhuudenhöperyyden merkit alkaa näkyä, mutta nuoruuden into puskee täysillä vastaan. Miksi kaikki kutsuu mua kassalla tädiksi eikä tytöksi??

Listaan nyt seitsemän nuoruuden ja seitsemän vanhuuden ilmentymää.

NUORUUS:

1. Vihaan sitä, kun mun ikäiset sanoo itseään vanhoiksi.

2. Rakastan siideriä ja bileitä ja Facebookin tapahtumakutsuja aivan järkyttävästi.

3. Helle ei ikinä lamauta tai väsytä mua, vaan päinvastoin saan siitä energiaa tehdä asioita, esimerkiksi lähteä lenkille tai uimaan. Mulla on oma krokotiiliuimapatja, jonka kanssa oon käyny tänä kesänä monta kertaa uimassa.

4. En osaa tehdä ruokaa. Oon yrittänyt kokata hunajamarinoituja soijasuikaleita neljä kertaa, ja aivan perseelleen on aina mennyt. Osaan tehdä vain joulutorttuja, makaronilaatikkoa ja tortilloja. En osaa myöskään viikata vaatteita enkä leikata nurmikkoa enkä vaihtaa imurin pölypussia.

5. Odotan ihan kamalasti että Big Brother alkaa! En ymmärrä, kuinka selviäisin syksystä ilman sitä. (Tai en ole varma, onko tämä nuoruuden merkki, koska meidän äitikin katsoo sitä.)

6. En halua lapsia ennen kuin olen osallistunut kaljakelluntaan, käynyt Six Flags Great Adventure -huvipuistossa ja päässyt Chrash Bandicoot kolmosen 100-prosenttisesti läpi.

7. Mua ei väsytä hittojakaan, vaikka kello on kaksi yöllä. Voisin vain valvoa kaikki yöt, mutta aamuisin mieluummin tappaisin itseni kuin heräisin.

VANHUUS:

1. Inttipojat ja lukiolaiset näyttää mun silmissä nykyisin ihan hemmetin pieniltä, melkein lapsilta! Ajoin Ipaneman avajaisten aikana baarin ohi ja ihmettelin, miksi koko baarijono oli täynnä alaikäisiä pikkutyttöjä. Ja tästä tuli mieleen sekin, että mun on nykyisin vaikea arvioida, onko joku henkilö täysi-ikäinen vai ei. Vielä muutama vuosi sitten osasin heti sanoa.

2. Mulla on aina ollut kämpässäni näkyvällä paikalla tarra, jossa lukee ”Huumeesi saattavat olla jonkun perseestä”. Päätin muutama päivä sitten heittää tarran menemään, koska se oli lapsellinen ja tyhmä.

3. Mä näytän paljon paremmalta vanhoissa kuvissani. Mä ihan mykistyn kun katson niitä, koska muistan joskus pitäneeni kuvia huonoina.

4. Kaikesta on nykyisin helvetin paljon aikaa! Tässä kuussa tulee kymmenen vuotta siitä, kun mä aloitin lukion ja vittu seitsemän vuotta siitä, kun vietin välivuotta ja menin Nokialle kokoamaan puhelimia, jotka oli siihen aikaan upouusia ja suurinta huutoa, mutta joiden alkeellisuudelle nykyisin naurettaisiin. (Tiedän jumalauta kokemuksesta, mulla on vuoden 2007 puhelin.)

5. Mun ei tee enää melkein koskaan mieli karkkia. Myös mikropizzat ja eineshampurilaiset on kaameaa tapporuokaa, jota haluan syödä vain krapulassa ja uimisen jälkeen. Sen sijaan himoitsen mielipuolisesti taiteellista ja yläluokkaista gourmet-ruokaa. Olin pari viikkoa sitten serkun häissä, jonne ruoka oli tilattu Salon Seurahuoneelta, ja tulin melkein hulluksi kun olin niin onnellinen.

6. Oon nykyisin hervottoman tiedonjanoinen muija ja haluaisin tietää kaiken tästä planeetasta

ja sen historiasta ja ihmisistä ja uskonnoista. Peruskoulussa piirtelin oppitunneilla kukkasia vihkooni ja voisin tällä hetkellä vetää itseäni turpaan siitä hyvästä. Opiskelen nykyisin melkein joka ilta itsenäisesti kaikkea. Luen myös vapaaehtoisesti 700-sivuisia romaaneja, vaikka entisaikaan 200 sivuakin oli vitusti liikaa.

7. Oon nykyisin melkein aina samaa mieltä mun vanhempien kanssa enkä oo pitkään aikaan kiistelly heidän kanssa mistään. Niin ja rakastan samoja leffoja ja musiikkia kuin meidän iskä.

Extra: En halua enää ottaa aurinkoa, paitsi joskus ihan vähän. Mulla oli Pori Jazzeilla aurinkohattu päässä, koska en halunnut arskan porottavan suoraan naamaani.

Extra 2: Haluan kasvattaa oman hiusvärini takaisin, koska harmaapäisenä joudun taas värjäämään niitä.

Extra 3: Huomaan aika usein tuijottavani lapsia monta minuuttia putkeen, koska ne on söpöjä ja jotenkin mielenkiintoisia ja niillä on hauskat jutut.

 

Onneksi oon vielä niin nuori, että inisen museossa, kun jalkoja särkee. Vai onko se sittenkin vanhuutta?