Välivuotta jäljellä neljä päivää :,(

Mä päätin talvella 2013, että haluan pitää välivuoden yliopistosta. Mulla oli opintoja jäljellä vielä kaksi vuotta, mutta opintotukikuukausia oli jäljellä enää yhdeksi vuodeksi, joten halusin viettää vuoden, jolloin pysäyttäisin opintotukeni, saisin rahani töitä tekemällä ja suorittaisin itsenäisesti joitain kursseja. Halusin saada paljon rahaa ja pitää taukoa yliopistomaailmasta ja tehdä asioita, jotka tekisivät mut iloiseksi. Mulla ei ollut vielä keväällä 2013 hajuakaan, miten käytännössä viettäisin tulevan vuoden. Hain töitä Madridista, Turun postikeskuksesta ja kesäleireiltä, mutta kaikista eniten halusin töitä kotikaupungistani Salosta ja mieluiten asiakaspalveluhommia, koska niistä mulla ei ollut paljoa kokemusta. Ja kävipä peikkomainen flaksi (kuten Hugo-peikko toteaisi), nimittäin minä sain Salosta asiakaspalveluhommia ja vieläpä ihanasta kaupasta, jossa soitetaan ihanaa musiikkia! Vittu miten onnellinen olin! Toukokuun 27. päivä vuonna 2013 mä seisoin Salon Tiger-kaupassa työessu päällä ja avainnauha kaulassa ja opettelin käyttämään kassakonetta.

Mun välivuosi on hurahtanut mykistävän nopeasti alusta loppuun. Ensin oli kesä, ja hetken päästä mä jo huomasin seisovani kassan takana Ring-elokuvan Samara-tytöksi pukeutuneena halloween-viikonloppuna, kunnes Tiger jo täyttyikin joulutontuista, villasukista ja liukureista, heti perään pääsiäispupuista ja puutarhakäsineistä ja lopulta taas kesäleluista. Ja siinä samalla mä kehityin kassakoneen kanssa tunaroivasta tyttöparasta ihan kelpo myyjäksi, joka osaa vastata asiakkaiden kysymyksiin ja tietää, missä mikäkin tavara on. Mulla on ollut oma kämppä Turussa koko ajan, mutta mä oon silti hengannut paljon Salon lapsuudenkodissa ja katsellut kaiket yöt kaapeista löytyviä videoita ja valokuva-albumeita ja lukenut vanhoja ystäväkirjoja. Mä olen matkustanut Barcelonaan, Kuubaan ja Lontooseen, mulla on ollut paljon rahaa ja ihana olo. Oon antanut paljon aikaa itselleni ja iltaisin olen tehnyt kaikkea muuta kuin miettinyt koulujuttuja. Mulla on ollut tosi paljon energiaa myös opiskella vapaa-aikana maailman maista, historiasta ja kaikesta mielenkiintoisesta, mikä ei liity mun omaan alaan.

Mä myönnän, että välivuosien ihanuus liittyy mun mielestä varsinkin vastuuttomuuteen ja nuoruuden tunteeseen. Mä olen ollut tänä vuonna ehdottomasti hyödyksi ja käynyt töissä, mutta silti oon ollut vähän pysähdyksissä. Mun mielestä on ihanaa syödä äidin tekemiä ruokia vielä viimeisiä kertoja ja käydä lauantaisin baareissa. Mä en halua vielä tulla arkipäivisin neljältä ruokakaupan kautta kotiin enkä ahdistua, kun alaiset/oppilaat/potilaat törmäävät muhun lauantai-iltana kaupungilla tai näkevät mun idioottimaisia kuvia Facebookissa. Musta on ihanaa, kun työt ei seuraa kotiin ja iltaisin voin tehdä mitä haluan, esimerkiksi lukea kirjoja tai kirjoittaa tätä blogia.

Tää oli mun elämäni toinen välivuosi. Ensimmäisen vietin heti lukion jälkeen. Suomen valtio ja Turun yliopisto olisi varmasti äärimmäisen riemuissaan kuullessaan, että välivuodet on parasta mitä mulle on elämässäni ikinä tapahtunut. Mun kaveri Marikki lähti välivuodeksi Berliiniin. Mä taasen en tehnyt mitään läheskään yhtä siistiä, vaan tein hommia Nokialla ja Tigerissa, mutta mulle tärkeintä on aina ollut vain olla onnellinen, ja se todellakin riittää. Mä oon huomannu, että Facebookissa satelee aina eniten tykkäyksiä sellaisille statuspäivityksille, joissa kerrotaan suurista elämänmuutoksista, esimerkiksi muutosta ulkomaille. Mun mielestä kaikki superhypermuutokset on todellakin hienoja, ja sellaisia mä haluan vielä itsekin kokea, mutta paljon mieluummin mä eläisin silti tasapaksua elämää onnellisena kuin dynaamista elämää onnettomana.

Välivuosien aikana ihmiset kyselee mun tilanteesta paljon. Tuntuu kuin joku olisi vähän huolissaankin. Varsinkin ekan välivuoden aikana sain jatkuvasti vastailla kysymyksiin. ”Miksi olet Nokialla? Etkö hakenut kouluun ollenkaan? Etkai sä sinne Nokialle aio koko elämäksi jäädä? Milloin aloitat pääsykokeisiin lukemisen?” Nyt mulla alkaa jo seitsemäs vuosi yliopistossa, mutta kukaan ei ole vielä kysynyt, meinaanko mä jäädä yliopistoon koko elämäksi.

Mutta ei hätää, eteenpäin tässä kuljetaan ihanista välivuosista huolimatta. Mä aloitan maanantaina opettajan pedagogiset opinnot yliopistossa. Mulla on neljä päivää aikaa muuttua Pikku Myy -paitoja käyttävästä Tiger-tytöstä asiallisesti käyttäytyväksi ja pukeutuvaksi opettajaharjoittelijaksi. Hehhe hee! Lainatkaa joku mulle vaatteita.