Mihin kiinnitän ensi vuonna huomiota: toisten mielenkiinnon kohteiden mollaaminen

Vielä joitain vuosia sitten mamman vielä eläessä meillä oli aina aatonaattona tapana käydä hänen luonaan koristelemassa kuusi. Joka vuosi Lilli-mamma sanoi, ettei hänellä ole ollut koskaan yhtä kauniisti koristeltua kuusta. Mamman luota ajoimme aina Filmtowniin hakemaan irtokarkkeja ja sen jälkeen kotiin katsomaan videonauhurilta Yksin kotona ykköstä. Siis ihan joka vuosi.

Mä olen ollut aina jouluihminen. Tykkään joulussa erityisesti juuri perinteistä ja joulun tunnelmasta. Tykkään myös joululeffoista ja -lauluista, varsinkin Sylvian joululaulusta.

Mutta on yksi asia, josta en joulun aikoihin tykkää. Nimittäin jokavuotiset jouluankeuttajat, ihmiset jotka sanovat, että joulu on perseestä. Perusteluiksi sanotaan, että joulu on inhottavaa kaavoihin kangistunutta juoksemista paikasta toiseen. Tai jouluruoka on pahaa, tai että Halloween on paljon kiinnostavampi kuin tylsä joulu.

Ymmärrän, että ihmisellä voi olla erittäin hyviä syitä olla pitämättä joulusta. Mutta en ymmärrä, miksi jouluihmisen iloa yritetään kiskoa alas tai vähätellä.

Joulun lisäksi keksin muitakin vastaavia esimerkkejä ankeuttamisesta. Tässä on pari repliikkiä, jotka mulle on aikoinaan sanottu suoraan:

"En ikinä menisi Neil Youngin konserttiin, vaikka maksettaisiin."

"En ikinä laittaisi tollaisia kenkiä jalkaani."

Molemmista on aikaa noin kymmenen vuotta, mutta muistan ne varmaan aina. Ensimmäisen lauseen sain vastaukseksi, kun kerroin iloisena ostaneeni lipun Neil Youngin konserttiin. Jälkimmäisessä tapauksessa taas olin pubissa valkoiset saappaat jalassa.

Mietin, mikä oli sanojien motivaatio? Nostaa itsensä mun yläpuolelle ja antaa ymmärtää, että musiikki- ja kenkämakuni on huonompi kuin heillä? Tai jos ei huonompi niin ainakin eriskummallinen, jos he nyt kerta eivät ikinä voisi toimia samoin.

Tähän liittyen: yksi asia, jota en ole koskaan oikein ymmärtänyt, on kissaihmisten koirainho ja sama toisinpäin. Ja ylipäänsä ihmisten jakautuminen koira- ja kissaihmisiin, se että koirista pitäminen sulkisi pois mahdollisuuden pitää kissoista. Mä rakastan sekä koiria että kissoja, molempien kohtaaminen piristää päivää. Mutta vaikka pitäisi itseään koiraihmisenä, en ymmärrä miksi kokisi tarpeelliseksi kertoa kissan omistajalle, että hänen viaton kisulinsa on typerä eläin.

Ja entäs sitten se jalkapallovääntö... Tänä syksynä seurasin moneen kertaan, kun jotkut nettikommentoijat yrittivät vähätellä Suomen jalkapallon EM-finaalipaikasta ilakoivien ihmisten onnea. Ei kuulemma olla vielä saavutettu mitään. Ja jääkiekkokin on paljon kiinnostavampi laji sitä paitsi. Facebookissa sitten kinastelivat kuin lapset päiväkodin pihalla, kumpi on parempi lätkä vai futis.

Onneksi olen kuitenkin itse pyhimys ja kommentoin aina kauniisti muiden mieltymyksiä. Tai sitten en! En esimerkiksi suuremmin tykkää syksystä ja olen tehnyt tämän toisinaan selväksi syksyä hekumoiville. Mun mielestä on myös kyllästyttävää seurata kiinnostuksen kohteen jokapäiväistä ja yksipuolista hehkuttamista somessa.

Joulun kunniaksi meinasin nyt kuitenkin ryhtyä pyhimykseksi ja luvata kiinnittää tähän asiaan jatkossa enemmän huomiota. Olla iloinen ihmisten puolesta sen sijaan että veisi tilaa heidän iloltaan. Miten hitossa se on multa pois, jos jonkun lempivuodenaika on syksy? Maailmassa on jo tarpeeksi vihaa ja surkeutta. Ihanaa kun ihmisillä on asioita, jotka tuovat erityistä iloa maailmaan.

Kysynpä vaan, milloin sitä oppisi olemaan kokonaan välittämättä muiden sanoista. Käyttää valkoisia saappaita niin paljon kuin huvittaa ja tykätä jalkapallosta, jääkiekosta, koirista ja kissoista muiden kommenteista totaalisesti viisveisaten.

Kysynpä myös vaan, millaista olisi asua maailmassa jossa olisi vain yhtä väriä. Jossa kaikki käyttäisivät samanlaisia kenkiä ja kaikilla naisilla olisi samanlainen miesmaku. Ja jossa kaikki haluaisivat asua samanlaisissa taloissa, joissa olisi samanlaiset lattiat ja tapetit. Ja yhdessäkään näistä taloista ei vietettäisi joulua, koska kaikki vihaisivat sitä.