Halpismatkaaja

Mä rakastan matkustelua yhtä paljon kuin krapulainen ihminen rakastaa roskaruokaa, ellen enemmänkin. Suomessa ollessa mä huomaan lähes aina muistelevani tai odottavani jotain, mutta ulkomailla tunnen eläväni tässä juuri nyt, mistä kertoo jo se, että mä saan usein ulkomailla ollessani eräänlaisia fiilistelykohtauksia aivoissani. ”Ei vittu vittu, mä olen oikeasti täällä! Mä olen täällä JUST NYT, mä tuun muistamaan TÄMÄN HETKEN aina! MIETI ANNA!” Kaikista eniten mä tykkään matkakohteista, joissa on kaupunki ja ranta yhdessä. Barcelona ja Nizza on hiton mahtavia. Mä en halua ajautua matkoillani ongelmallisiin tilanteisiin vaan mä haluan lomailla ja ottaa rennosti. Mä oon monien mielestä varmasti todella epäviilee matkailija, koska haluan matkailla paikoissa, joissa on vesipuistoja ja asfalttiteitä ja englantia puhuvia ihmisiä. Mä en halua vaellella painavan repun kanssa yksin Brasilian sademetsissä, jossa hatun kokonen hämähäkki voi hyökätä kimppuun tai jonkun heimolaisen myrkkynuoli osua niskaan. Monien mielestä juuri kyseenomaisenlainen matkailu olisi hiton siistiä ja ekstriimiä, mutta mun mielestä se vain olisi ihan perseestä.  

Mä oon monien mielestä epäviilee matkailija varmasti myös siksi, että käyn paljon pakettimatkoilla. Mutta mä tykkään pakettimatkoista, koska ne on usein paljon halvempia kuin omatoimimatkat ja niiden hintaan sisältyy lentokenttäkuljetukset ja toisinaan ruuatkin. En oo tuntenu itteäni koskaan suomijuntiksi pakettimatkalla. Pari vuotta sitten Finnmatkojen matkalla en nähny opasta koko loman aikana kertaakaan, paitsi lentokentällä. Pakettimatkoilla voi päästä halvallakin kolmen tai neljän tähden hotelliin, varsinkin jos ottaa äkkilähdön. Mä matkailen aika paljon, vaikka mä en ole mikään öljypohatta. Oon matkannu lähes aina äkkilähdöllä tai sitten tilannu halpalentoyhtiöltä liput aikaisessa vaiheessa ja yöpyny hostelleissa. Mä en koskaan odota ulkomailla hotelleilta paljon enkä oikein miltään muultakaan. Hienoon hotlaan voi mennä sitten häämatkalla. Hotellin aamupalalla rohmuan lärvini täyteen ruokaa ja seuraavan aterian ostan kaupasta tai jostain katukojusta. Sitä paitsi ulkomailla on ihanaa käydä ruokakaupoissa! Mä rakastan kierrellä isoissa marketeissa ja pikkukaupoissa ja katsella, mitä samoja tuotteita siellä on kuin Suomessa ja mitä ei ja mitä mikäkin maksaa. Musta on hurjan siistiä ostaa kolmenkymmenen sentin kaljapullo tai jääteetölkki, jossa lukee espanjaksi että jäätee.  

Mun mielestä ulkomailla on myös ihanaa katsoa televisiota. Dubaissa katsoin koko ensimmäisen illan ajan Reikä seinässä -ohjelmaa, jossa puhuttiin arabiaa. Mulle on ihan sama, että millaiseen hotelliin mä menen, kunhan siellä on televisio. Muuten ne onkin usein ollu halvan hintansa väärtejä. Oon ollu Barcelonassa kaksi kertaa samassa hostellissa. Ekalla kerralla meidän huone oli toisessa kerroksessa ja huoneen ikkunat oli aulaan päin. Ikkunoissa ei ollu minkäänmoista äänieristystä ja KAIKKI aulan äänet kuului meidän huoneeseen. Hostellin omistaja katsoi kavereidensa kanssa futista jokaisena iltana ja yönä. Heräsin aina kun tuli maali, vaikka käytin korvatulppia. Toisella kerralla meidän huone oli viidennessä kerroksessa eikä talossa ollu hissiä, ja ne portaat oli yhtä jyrkät kuin Turun linnassa. Nizzassa mun, Juuson ja äitin huone oli niin pieni, että lisävuoteen sai tungettua vain suoraan ulko-oven eteen, minkä jälkeen ovea ei saanu enää auki. Se oli oikeestaan helvetin hauskaa. 

Mä lähden kuukauden päästä Kuubaan ja oon maailman onnellisin nainen. Viva la revolución!! Ostettiin matka Apollomatkoilta. Suorat Finnairin lennot + kolmen tähden hotelli + all inclusive yhteensä 1100 euroa. Tammikuussa olisi päässy vielä paljon halvemmalla. Me mennään äitin kanssa Varaderoon, mutta aiotaan varata vielä netin kautta Havannasta joku 25 euron hotelli ja karata sinne pariksi päiväksi. Oon lukenu meidän Varaderon hotellista kommentteja etukäteen ja suuri osa on ollu negatiivista. Hotelli on kuulemma perseestä, koska pyyhkeitä ei vaihdeta puhtaisiin joka päivä ja uima-allasalueen vessassa on usein paperi loppu. Mulla ei kävisi mielessäkään valittaa tollaisista asioista. Mä kannan ulkomailla aina paperia ja kosteuspyyhkeitä mukana, koska hygieniameiningit ei ole samaa tasoa kuin meidän Suomenmaassamme. Ja musta on outoa, että suomalaiset käy kyykkypissalla pusikoissa kun pussikaljoitellaan, mutta ulkomailla menee herneenpalko sieraimeen, kun pitäisi käydä vessassa jossa on reikä lattiassa. Kuuntelin kerran Portugalissa, kun hotellin aulassa Burberryn kuteisiin pukeutunu akka valitti oppaalle, kun hotellihuoneen tyynyt oli liian kovia ja vessapaperi oli liian ohutta ja aamupalalla pöytää ei ollu pyyhitty ja sitä tekstiä tuli kuin pyssyn suusta niin penteleesti. Silloin mua vähän hävetti olla pakettimatkalla.