Nyt on myöhäinen lauantai-ilta. Vuokraemännät lähti eilen viikoksi Karibian-risteilylle,
joten olen täällä nyt vain muiden vuokralaisten kanssa ja pidän heidän kanssaan
kissoista huolta. Ulkona on 20 astetta pakkasta, ja tv-uutisissa kehotettiin
välttämään turhaa ulkona oleskelemista. Päätin olla kuuliainen ja pysyä
kiltisti sisällä koko päivän, ei ongelmaa. Tai kävin mä
kyllä Mäkkärissä ja karkkikaupassa, koska mulla on tänään karkkipäivä. Mulla on
karkkipäivä aina kerran viikossa, joko lauantaina tai sunnuntaina. Jos en tee
lauantaina mitään, se on yleensä lauantaina.
Tämä oli nyt kolmas kerta kun kävin naapuri-Mäkkärissä
syömässä, mutta muuten oon syönyt melko terveellisesti täällä. Äiti sanoi viime
viikolla tänne tullessaan, että huomasi heti että mä olen laihtunut. Se kyllä
pitää paikkansa, olin aikamoinen joulupullukka kun lähdin tänne mutta nyt
ilkiää jo katsoa peilistäkin omia ääriviivojaan!
Aloin mietiskellä naapuri-Mäkkärissä, tai oon itse asiassa
miettinyt jo pitkään, että kun mun naapuri-Mäkkäri on tosi pieni paikka ja
suurin osa ihmisistä hakee ruuat sieltä mukaansa sen sijaan että söisivät
paikan päällä, niin että miksei esimerkiksi Salossakin voisi olla vain
sellaista Mäkki-kioskia. Salossahan Mäkkäri lopetti viime kuussa, koska
ymmärtääkseni toiminnan jatkaminen olisi vaatinut suurta remonttia melko
suuressa kiinteistössä eikä se kai sitten ollut kannattavaa, mutta tosi monet
ystävät ja tuttavat jäivät paikkaa kaipaamaan. Niin että eikö Salossakin toimisi
hyvin sellainen mini-Mäkki, jossa vuokrakulut olisivat matalammat ja josta
teinit voisivat edelleen hakea ne hampparit kätevästi mopoautoihinsa. En ole
itse mikään mäkkifani, mutta mitä enemmän palveluja ja ketjuja Salosta lähtee,
sitä onnettomammalta paikka tuntuu.
Olin eilen Tigerlilyn ja Benny Benassin klubikeikalla kivan Ronjan
kanssa, joka on harjoittelijana Suomi-kodissa. Oli hauskaa, vaikka porukkaa oli
liian paljon ja tönin koko ajan jotakuta ja joku töni minua. Rakastan sellaista
musiikkia ja se kuulostaa äänentoistolaitteiden avulla vielä 659 kertaa
paremmalta kuin kotona Youtubesta soitettuna. Luulin, että olin laittanut liian
vähän vaatteita päälle, koska mulla oli vain ohut pitkähihainen paita ja ulkona
oli 20 astetta pakkasta, mutta klubilla huomasin että asia olikin päinvastainen.
Suurin osa tytöistä oli pukeutunut juuri ja juuri tissit peittävään yläosaan
tai shortsihaalareihin. Kun pääsin kotiin, mun korvat olivat täysin tukossa ja
katsoin Youtubesta videoita Tomorrowland-festareista ja uneksin sinne
menemisestä.
Viime viikolla äiti
tuli käymään Suomesta ja oli hitsin kivaa. Nukuttiin koko viikko keskustahotellissa 13.
kerroksessa ja kierrettiin koko kaupunki ympäri ja syötiin kaikkea mitä eteen
sattui, ihan kuin olisin ollut ulkomaanmatkalla! Tai siis niinhän mä olenkin
ulkomaanmatkalla, mutta viikon ajan tunsin olevani täysin huoleton lomalainen. Parasta
kaikessa oli kuitenkin tietysti äitin näkeminen, se tosin lienee sanomattakin
selvää. Viikon aikana sain huomata, että olen jo tullut aika hyväksi suunnistajaksi
täällä Torontossa, koska johdatin meitä koko ajan paikasta toiseen ja
metrossakaan en katsonut karttaa kertaakaan, koska muistin kaikki pysäkit
ulkoa. Eli aika paljon olen kehittynyt ensimmäisistä viikoista, jolloin seisoin
joka päivä paperikartta kädessä jossain päin kaupunkia.
Voisin listata lyhyesti joitakin asioita, joita teimme viikon aikana.
1. Kävimme mun luona:
 |
| Akka ja kissa |
2. Kävimme CN-towerissa. Se oli mielestäni vähän pelottava, varsinkin kun ylös mentiin näköalahissillä ja nousun aikana tuntui ettei matka lopu ikinä. Kun lähdimme CN-toweriin, ilma oli
aurinkoinen, mutta ylös päästyämme hirveä lumisadealue oli levittäytynyt
kaupungin ylle eikä tornista nähnyt niin kauas kuin selkeällä säällä olisi
ollut mahdollista nähdä.
Tornissa oli eräässä kohdassa lasilattia, jonka päällä pystyi seisomaan ja katsomaan puoli kilometriä alempana kulkevia autoja. Mulla ei todellakaan ollut houkutusta mennä lasilattialle kävelemään, mutta monet lapset riehuivat sen päällä innoissaan ja yksi poika tömisteli ja HYPPI sen päällä niin kovaa kuin jaloista lähti. Mitä hittoa? Teenpäs tässä itsemurhan perjantaipäivän kunniaksi. Kylläpä teki pahaa katsella. Mä menin makaamaan lattialle niin että ainoastaan ylävartaloni oli lasilattian päällä, tarkoituksenani ottaa hieno kuva jossa näkyisi mun kaunis pääni ja minikokoiset autot. Joo ei onnistunut.
3. Kävimme kenkämuseossa. Se oli tosi kiva, siellä oli näytteillä kenkiä eri aikakausilta ja myös julkkisten käyttämiä kenkuleita. Mun äiti on museossa töissä ja tuntui inspiroituvan kovin tästä museosta. Ehkäpä tulevaisuudessa nähdään hänenkin museossaan kenkänäyttely.
Siellä sai myös sovittaa kenkiä.
4. Käveltiin ja syötiin paljon:
5. Käytiin NHL-ottelussa, New Jersey Devils vastaan Toronto Maple Leafs. Jotkut sanoivat etukäteen että peli tulee olemaan ihan tylsä, koska vastustaja ei ole järin hyvä, mutta niin siinä ei todellakaan käynyt. Päinvastoin peli meni jopa jatkoajalle ja rankkareihin asti, ja mulla oli hirveen jännittävää! Katsoin pari päivää myöhemmin telkkarista Maple Leafsin seuraavan ottelun, jonka he hävisivät 6-1 tai jotain, ja sellainen pelihän olisi ollut paljon mälsempi. Mulla oli ottelussa päällä Maple Leafsin paita, jonka olin saanut pikkuveljeltä lahjaksi. Tunsin itseni jotenkin erityiseksi, kun laitoin sen hotellilla päälle, mutta kun lähdimme hotellilta kävelemään hallille, alkoi paitoja näkyä muillakin, ja mitä lähemmäs hallia saavuimme, sitä enemmän tunsin hukkuvani massaan. Ihanaa kuitenkin, että mulla on oma Maple Leafs -paita, voisin jatkossa käyttää sitä Suomenkin otteluissa kun siinä on samat väritkin eikä mulla ole Suomi-paitaa.
Iskä oli katsonut samaa ottelua televisiosta Suomessa ja lähetti meille kuvan siitä:
Haha, ainiin joo! Kun me oltiin ottelun jälkeen poistumassa hallista, mä näin kun kaikki ottivat käytävällä vuorollaan kuvia kuvassa näkyvän tuntemattoman julkkismiehen kanssa. Päätin siinä hetken mielijohteesta mennä itsekin miehen kanssa kuvaan. Olin tosi iloinen kuvan saatuani, koska se oli kai elämäni ensimmäinen yhteiskuva julkkiksen kanssa, harmi vain etten tiennyt kuka julkkis oli kyseessä!
Seuraavien päivien aikana yritin kovasti selvittää julkkismiehen henkilöllisyyttä. Lähetin kuvan esimerkiksi iskälle ja pikkuveljelle, suomalaisille kavereille ja yhdelle kanadalaiselle tytölle, mutta kukaan ei tiennyt eikä yrityksistä huolimatta saanut selville, kuka perhana oli kuvassa. Jotkut yrittivät ihan tosissaan auttaa selvitystöissä, mistä olin iloinen ja yllättynyt. Lopulta viikko ottelun jälkeen tajusin näyttää kuvan vuokraemännälle, joka lupasi lähettää kuvan jääkiekkofaniystävälleen. Tämä ystävä sitten vihdoin tiesi kertoa, että kuvassa on Bob McGill, entinen NHL-pelaaja ja nykyinen tv-persoona. Jee, mysteeri on selvitetty! Oli muuten ihanan ystävällisen ja iloisen oloinen mies se Bob.
6. Sitten vielä viimeiseksi tehtiin päiväretki upeille Niagaran putouksille, jonne oli Torontosta matkaa noin puolitoista tuntia. Putous oli kaunis ja uhmakkaan voimakas, mutta putousten vieressä oli ihan posketon jättimäinen hotellikylä huvipuistoineen, keilahalleineen, miljoonine kahviloineen ja ravintoloineen, peliluolineen, minigolf-ratoineen, Dracula-linnoineen, elokuvateattereineen ja ylipäänsä kaikkine hullutuksineen. No onpahan työpaikkoja ainakin jos jotain positiivista haluaa etsiä.
 |
Huvittelukaupunki tuntui keinotekoiselta ja rumalta, mutta lapsena olisin kyllä luultavasti kuollut onnesta siellä. Meinasin
kuolla jo Ikaalisten kylpylässä, jossa ei edes ollut melkein mitään...
Niagaran putouksilla voi käydä lisämaksusta esimerkiksi erillisellä näköalatasanteella tai venematkalla, joka vie ihan putousten juurelle. En tiedä olisinko halunnut sellaiselle, mutta sitä ei tarvinnut miettiäkään, koska venematkoja ei tehty tähän vuodenaikaan ollenkaan. Sen sijaan mä ja äiti päädyttiin ostamaan liput kävelyretkelle VESIPUTOUKSEN TAAKSE (journey behind the falls tms.) koska musta se kuulosti niin saamarin siistiltä! Mun on myönnettävä, että kun kuulin ensimmäisen kerran tästä mahdollisuudesta mennä kävelemään putousten taakse, mulle muistui heti mieleen se muumijakso, jossa Muumipeikko kulkee vesiputouksen takana ja löytää sieltä upean vihreän kuningatarsmaragdin... Ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin jos en nyt ihan samanlaisesta kokemuksesta uneksinut niin ainakin jotain todella paljon sinnepäin, siis että siellä käveltäisiin samalla tavalla kallioiden päällä ja putous pauhaisi vieressä. No siellä Niagaran putouksen takana sain sitten todeta, että asia ei ollut ihan näin vaan putousten taakse olikin rakennettu vain ankea valkoinen tunneli, jossa oli hitto pari pientä ikkunaa, joista pystyi katsomaan putoavaa vettä. Melkoinen pettymys oli kyllä tällä kertaa, ei voi muuta sanoa! Toisaalta jotkut aasialaiset kiljuivat ja juoksivat tunnelissa ihan täpinöissään, joten ehkä mun odotukset vain olivat olleet ihan liian romantisoidut. Perhanan muumit oikeesti!
Että sellaista me nyt esimerkiksi viikon aikana teimme. Viikko oli aivan paras ja tuntui tylsältä palata kotiin omaan nukkumisnurkkaukseeni hotelliviikon jälkeen. No, yksi kämppis lähtee jo parin päivän kuluttua ja saan silloin oman huoneen. Ja tässä talossa ollut oikein kivaa olla, en ole katunut asuinpaikan valintaa kertaakaan. Hengaan joka ilta toisen kissan kanssa sohvalla ja luen uutisia Suomesta tabletillani. En voi uskoa, että en ole koko tänä aikana saanut kissoista mitään allergiaoireita! Mullahan on täällä hurjanlainen kasa allergia- ja hengityslääkkeitä mukana, mutta en ole vielä kertaakaan niitä syönyt tai vetänyt keuhkoihin. Ja nyt kun vielä saan oman huoneen jonne kisulit eivät pääse, niin allergian uhka pienenee entisestään.
Loppuun kuva Juku-kissasta joka nukkuu mun vieressä ja on helkutin suloinen. Tui tuiii <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti