Lopetan blogin kirjoittamisen, koska vapaa-aika ei enää riitä

moikka. mä oon kokenut viime aikoina aikamoista painetta tämän blogin kanssa. kirjoittaminen on alkanut tuntua tylsältä eikä hyviä juttuideoita ole enää tullut mieleen. muutenkin omasta elämästä kirjoittaminen on alkanut tuntua ahdistavalta ja on ollut sillä tavalla vaikeaa vetää rajaa julkisen ja yksityisen minänsä välille.

lisäksi mulla on yksi uusi todella suuri alue elämässä, joka syö niin paljon aikaa, ettei huomiota ja aikaa blogille enää yksinkertaisesti jää.

mä oon nimittäin aloittanut bikini fitness -kilpailuun valmistautumisen. idea siihen tuli tavallaan yllättäen, mutta toisaalta tiedän odottaneeni tällaista heräämistä alitajunnassani jo pitkään. mä olen jo monen vuoden ajan huomannut päässeeni jollain tavalla rapistumaan sekä sisältä että ulkoa. en ole jaksanut nyppiä kulmakarvojani enkä meikata töihin aikapäiviin, vaikka työskentelen joka päivä kasvokkain ihmisten kanssa. säärikarvatkin ovat olleet ajamatta monta kuukautta.

olen ollut aina pääosin tyytyväinen vartalooni, mutta pyllyyn olen ollut pettynyt. olen joutunut kätkemään pyllyni leveiden hameiden ja löysien housujen alle. olen toivonut pyllyltäni aina sellaista ryhdikkyyttä ja kulmikkuutta, jota niin monissa muissa pyllyissä on ollut. mutta mulla ei.
tämän viikon maanantaina makasin sohvalla, söin tigerin chilipähkinöitä ja katsoin televisiosta heikointa lenkkiä. se oli viimeinen pisara ja silloin tein päätökseni: tämä elämä ei voi jatkua enää näin. olin tehnyt päätöksen osallistua syksyn 2017 bikini fitness -kilpailuun.

olen ollut aina todella kilpailuhenkinen ja kunnianhimoinen ihminen. koen, ettei mikään muu laji voisi haastaa itseäni ja fysiikkaani yhtä täydellisesti. olen valmis taisteluun paremman elämän puolesta, elämän jossa opin vihdoin voimaan hyvin ja rakastamaan itseäni. sillä miten kukaan muu voisi koskaan rakastaa minua, jos en rakastaisi ensin itse itseäni?

tähän mennessä harjoittelu on sujunut erinomaisesti. vaikka elämänmuutoksesta on aikaa vasta muutama päivä, tuntuu että peilistä katsoo jo nyt aivan erinäköinen ihminen. vahvempi, lihaksikkaampi, tahdikkaampi. tämä nainen on historiaa:

en ole tänään jaksanut käyttää isoja alkukirjaimia. jotenkin into sellaiseen ns. oikeanlaiseen kirjoittamiseen on laantunut, koska tämä elämänmuutos on vienyt kaikki ajatukset. myös 20 vuotta kestänyt pianonsoittoharrastus on loppunut. tällä hetkellä ymmärrän, ettei yksi yhdentekevä soitin tehnytkään minua onnelliseksi. se oli vain ajantäytettä kun odotin jotain parempaa.

tämä blogi siis hiljenee tästä eteenpäin, kun keskityn omaan hyvinvointiini ja parempaan elämään. saattaa olla, että joskus päivitän blogiini kuulumisia fitness-elämästäni ja bikini fitness -kisoista. onhan blogin nimi leoko-eleiko itse asiassa täydellinen siihen tarkoitukseen.

olen itse asiassa miettinyt, että sen oli tavallaan oltava jokin enne, sisäinen ääni päässäni, joka alitajuisesti tiesi jo vuonna 2014 blogia perustaessani, että blogin luonne ja samalla koko elämäni tulisivat jonain päivänä kääntymään tähän suuntaan. siksi osasin valita blogilleni oikeanlaisen nimen ja nyt olen siihen, samoin kuin koko elämääni, tyytyväisempi kuin koskaan. seuraavaksi suunnitelmissani on varata kesälomamatka rodokselle, jossa aion hankkia vahvan pohjarusketuksen ennen kisoja.