Leoko-Eleiko: Kuuba, osa 2: Varadero ja saariretki

VARADERO

Meidän lomalento Suomesta Kuubamaahan lähti aikaisin keskiviikkoaamuna pari viikkoa sitten. Mä en tehny 11 tunnin lennon aikana yhtään mitään. Olin ostanu lentokentältä Seiskan, mutta sain luettua vain kaksi juorua, koska en pysty koskaan keskittymään lentokoneessa mihinkään. Vihaan lentämistä ja istuisin mieluummin 11 tuntia alasti perunakellarin lattialla kuin vaatteet päällä lentokoneessa. Lento kulki aika yllättävää reittiä Islannin ja Grönlannin kautta Kanadaan ja siitä USA:n rannikkoa pitkin alas. Mä olin luullu, että mentäisiin kylmästi vaan merten halki suoraan Kuubaan. Kun astuin lentokentän ovista ulos, mut valtasi heti järjettömän ihana ja lämmin olo, koska lentokentän edessä oli vanhoja amerikanrautoja parkissa ja aurinko paistoi keskellä taivasta ja perhoset lenteli kukkasesta kukkaseen. Kesä on vaan niin huikea vuodenaika, että melkeen itkettää. Sitten me lähdettiin Varaderoon, joka on siis kuubalainen lomakohde noin 150 kilometrin päässä Havannasta.

Meidän hotelli Sol Sirenas Coral oli aika kolossaalisen kokoinen ja käsitti kolme uima-allasaluetta, kuusi ravintolaa ja yksitoista baaria, oman rannan, tenniskenttiä ja yhteensä varmaan 30 rakennusta, jos kaikki kuntosalirakennukset ja pyyhevuokraamot lasketaan mukaan. Mua vähän ahdisti mennä kyseiseen paikkaan, koska monet nettikommentoijat kertoi saaneensa ruokamyrkytyksen hotellin buffetista. Myös mun ensikuva hotellista oli huono, koska vastaanotossa työskentelevä nainen oli tyly ja todella kyllästyneen oloinen. Yleinen vessakin oli pirun pelottava. Me ei saatu heti huonetta, joten me mentiin yleiseen vessaan vaihtamaan vaatteet. Menin ensimmäiseen vessakoppiin, mutta en saanu sen ovea kiinni. En tarkoita, että ovi ei mennyt lukkoon, vaan se ei mennyt kiinni. Menin toiseen vessakoppiin, joka puolestaan oli ääriään myöten veressä! Yhä edelleen ihmettelen, että miten se niin veressä olikin. Kyllä saa menkat aika rytinällä valua, kun vessanpönttö ja lattia on molemmat veren peitossa. Menin kolmanteen ja viimeiseen vessakoppiin, joka vaikutti hyvältä, mutta sitä ei sitten pystyny vetämään. Pieniä ongelmia ne kuitenkin oli, ja loppuviikon aikana aloin tykätä hotellista ihan hullusti. En mä voi olla tykkäämättä hotellista, jonka pihalla kasvaa sadoittain kookospalmuja ja lattaribiisit raikaa.

Hotelliin tullessa meidän ranteisiin lätkäistiin all inclusive -rannekkeet, ja niiden kanssa sai sitten hakea rantabaareista ja grilleistä niin paljon ruokaa ja juomia kuin halusi. Mä olin ensimmäistä kertaa elämässäni all inclusive -hotellissa, ja all inclusive on kyllä paras keksintö varmaan ikinä, kun ei tarvinnu edes vesipulloja käydä kaupasta ostamassa. Ruoka oli kieltämättä välillä pahaa, mutta aamupala oli ihana ja paras missään! Ei tultu kipeiksikään ikinä, vaikka sitä koko ajan pelkäsin. Me otettiin Varaderossa hyvin rennosti ja lorvailtiin vaan. Juotiin äitin kanssa koko hotellin drinkkilista läpi, oltiin rannalla ja uima-altailla, pelattiin Yatzya hotellin aulabaarissa, käytiin katamaraaniretkellä ja ajettiin muutaman kerran busseilla ja mopotakseilla Varaderon keskustaan, jossa oli paljon kahviloita, telttamarkkinoita, matkatoimistoja, hienoja autoja ja hevoskärryjä. Meidän piti käydä myös yhdessä luolassa, mutta unohdettiin perkele! Varadero oli ihan kiva paikka ja ranta todella kaunis. Keskusta oli kuitenkin tosi hiljainen ja siten vähän tylsä. Ihmiset taisi hengata vain täysihoitohotelleissaan. Mutta kivaa oli ja menisin uudestaan koska vaan.

Jotkut varmaan miettii, että mikä idea on lähteä rantalomalle Kuubaan, kun lyhyemmällä lennolla ja vähemmällä rahanmenolla pääsee Teneriffalle. No ensinnäkin, mä en olisi menny Varaderoon ollenkaan, jos me ei oltaisi samalla menty Havannaan. Kuubassa voi siis tehdä aivan erilaisia retkiä kuin Kanarialla. Ja olihan Varaderossa muutenkin ihan erilaista. Samalla tavalla joku Krabin-loma on yleensä vain rantaloma, mutta kulttuuri ja luonto erottaa Krabin Kanariasta. Ja mä nyt vaan tykkään tosi paljon rantalomista! Me oltais yhtä hyvin voitu ottaa hotelli Havannasta koko viikoksi, mutta ei otettu. Mä ilahdun ulkomailla ollessani aika pienistä asioista. Mun mielestä esimerkiksi jo se, että puolikuu on väärinpäin, on ihan keevelin siisti juttu! Kuubassa puolikuu sojotti suoraan alaspäin, niin että siinä päällä olisi voinu loikoilla joku satuhahmo. Kuubassa oli joka päivä ihana tähtitaivas, ja sitä olikin riemullista katsella, kun kaikki tähtikuviot oli niin erilaisissa asennoissa kuin Suomessa. Otavakin oli ihan mielipuolisen näkönen. Myös se oli siistiä, että Oscar-gaala ei tullu telkkarista aamuyöllä vaan illalla.

SAARIRETKI

Me tehtiin sunnuntaina ihana päiväretki Cayo Blancon saarelle. Se on kaunis paratiisisaari vähän matkan päässä Varaderosta. Me matkattiin sinne katamaraanilla, jonka verkon päällä lojusin koko matkan saarelle ja takaisin myös. Olin ottanu mukaani neuletakin, kun ajattelin että varmaan tuulee, mutta siinä olikin ihan hemmetin kuuma. Myös katamaraanista sai hakea niin paljon juotavaa kuin halusi, mutta mun ei tehny mieli silloin. Menomatkalla pysähdyttiin snorklaamaan, mutta mä en snorklannu, koska oon kerran ennen snorklannu ja siitä ei tullu silloin mitään. En osaa hengittää enkä uida snorkkelin kanssa, ja oikeastaan mä myös pelkään joitain merielukoita. Äiti kyllä meni. Äiti on ihan supersnorklaaja, ja hän snorklasi vielä silloinkin, kun kaikki muut oli jo tulleet takaisin laivaan, ja mun piti käydä huutamassa, että nyt pois sieltä. Perillä saarella me otettiin aurinkoa ja valokuvia ja uitiin ja syötiin, tosin uiminen ei oikein onnistunu, kun vesi ulottui polviin asti ja olisi ilmeisesti pitäny kävellä ainakin sadan metrin päähän, että se olisi siitä syventyny. En nähny kenenkään kävelevän syvälle asti. Saarella oli kuubalainen orkesteri soittamassa ja tunnelma oli tosi tunnelmallinen ja kiva.

Rannalla paistatteli päiväänsä myös pelikaani, ja mä lähdin sitä ihmettelemään puoleksi tunniksi. Ensin se seisoi puupölkyn päällä ja hyppäsi sitten jossain vaiheessa veteen. Ihmisistä se ei ollu moksiskaan. Näin Kuubassa useammankin pelikaanin, mutta vain tämän heebon näin ihan läheltä. Olipa vallan hauska lintu! Takastulomatkalla katamaraanilla järjestettiin ohjelmaa, esimerkiksi kaljanjuontikilpailu. Olisin menny mukaan, mutta jostain ihmeen syystä siihen sai osallistua vain miehet. Loppujen lopuksi olin tyytyväinen, että en menny, koska kaljanjuontiosion jälkeen juontaja ilmoitti, että kilpailu jatkuu vielä ja seuraavana vuorossa on tankotanssiosio. Vittu oli miesten ilmeet kankeita siinä vaiheessa, hahaa! Voittaja sai rommipullon palkinnoksi. Jep jep, oli kyllä upea ja ikimuistoinen päivä.