RAUHAISA KUUBA
Mä tulin viikko sitten Kuubasta, ja oli ihan pirunmoisen kiva matka. Matka kesti vain viikon, joten oli kyllä kyynel silmässä kun piti lähteä, mutta toisaalta kaksi viikkoa on mulle usein jo liikaa. Esimerkiksi Thaimaasta olisin halunnu lähteä aiemmin kotiin, koska hyttyset ja huono ruoka oli saanu vartaloparkani ihan sekaisin. Ehkäpä siis 10 päivää olisi hyvä kompromaissi. Kuuba oli tosi kaunis maa ja jänskä yhdistelmä kaupunkia, kulttuuria, historiaa ja oivoi niin ihanaista rantaelämää. Hintakin oli lopulta aika siedettävä: 1100 euroa Finskin suorista lennoista, kolmen tähden hotlasta ja all inclusivesta. Mulla meni viikon aikana alle sata euroa rahaa, ja viimeisten päivien aikana sekä mulle että äitille tuli jopa sellainen ongelma, että mihin hittoon me käytetään ne kaikki pesot, jotka oltiin ehditty vaihtaa. Mä tykkäsin Kuubasta varsinkin siksi, kun siellä oli niin rauhallista. Pari vuotta sitten Phuketissa mulla meni hermot kamalaan meteliin, likaisuuteen ja röyhkeisiin venäläisiin, joita koko saari oikein pursuili, sekä niihin helvetin rasittaviin kaupustelijoihin, jotka oli tunkemassa vilkkuvia vesipyssyjä ja jotain valohyrriä naamaani alle puolen minuutin välein, mutta Havannassa ja Varaderossa kaikki tällainen oli aika olematonta. Havannan suurimmilla nähtävyyksillä törmäsin kyllä ärsyttäviin sikarintyrkyttäjiin ja pussailija-akkoihin (kerron tuonnempana), mutta muuten sain olla ihan rauhassa.
Mä luulin, ettei Kuubassa olisi kauppasaarron vuoksi mitään jenkkiläistä. Mä en uskaltanu pakata matkalle mukaani edes paitaa, jossa oli kuva Simpsoneista, koska pelkäsin sen herättävän liikaa huomiota. Juupati juu, on ihan totta ettei Kuuban tienvarsilla näkyny mitään Mäkkäreitä ja Burger Kingejä vaan päinvastoin ihan tuntemattomia kauppoja ja ravintoloita, joista osalla ei edes ollu nimeä. Esimerkiksi huoltoaseman kyljessä saattoi lukea vain ”Servicio 24 h”. Mutta kyllä siellä lopulta tuli monia jenkkijuttujakin vastaan. Esimerkiksi Pringlessejä myytiin joka kaupassa ja telkkarista näkyi yhdysvaltalaisia kanavia. Coca cola -tölkkejäkin näin parilla kanadalaisella, tosin en tiedä oliko ne torvelot raahannu ne Kanadasta mukanaan. Joidenkin autojen ikkunoissa mainostettiin Applea. Viime aikoina on näyttäny siltä, että kauppasaarto todennäköisesti purkautuu joidenkin vuosien kuluttua. Silloin Kuubasta tulee varmasti vauraampi ja ”eheämpi” kuin nykyisin, mutta sitten se ei vaan enää ole entisensä. Kuubaan kannattaakin matkustaa nyt, kun kauppasaarto on vielä voimassa. Tai ainakin mua kiehtovat Kuubassa juurikin se rappioromanttisuus ja rauhallisuus ja se sulkeutuneisuus ja ylipäänsä kuubalaisuus (ja suus ja suus).
SOCIALISMO O MUERTE
Havannassa ja Varaderossa ja niiden välissä näkyi aika tiuhaan Che Guevaran kuvia ja erilaisia iskulauseita, joista ehkä parhaiten mun mieleen jäi suhteellisen traaginen Socialismo o muerte (suomeksi Sosialismi tai kuolema), joka oli maalattu ihmislapsen kokoisilla kirjaimilla urheilukentän katsomon kattoon. Mä hain silmilläni niitä kuvia ja iskulausetauluja ihan innoissani, koska ne on jollakin tapaa ihan helvetin kiehtovia. Sitä paitsi Che Guevara on ollu aika hyvännäkönen, hihii! Mä oon arvoiltani hyvin paljon vasemmalle kallistuva ihminen ja mun mielestä ajatus ihmisten yhdenvertaisuudesta on aika ihana, mutta Kuubassa sain taas huomata, ettei asiat nyt ihan parhain päin ole. Sen näki muun muassa kuubalaisten asuinalueista, jotka oli aika järkyttävän näköisiä ja muistutti neuvostoliittolaisia esikaupunkialueita. Myös kuubalaisten palkat on ihan onnettomia, esimerkiksi eläke taisi olla huikean huisit kahdeksan euroa kuussa. Siivoojille, tarjoilijoille ja kuskeille oli tärkeetä jättää paljon tippiä, koska se muodostaa niin suuren osan tuloista. Todella monet kuubatyypit tekeekin jotain lisätyötä päivätyönsä ohella, esimerkiksi ajeluttavat ihmisiä autoillaan tai myyvät turistikrääsää markkinoilla. Havannassa oli sellaisia pussaajanaisia, jotka tuli miesten luokse ja antoivat pusun, ja siitä pususta piti sitten maksaa. Bisnes kai sekin.
Socialismo-Kuubassa oli myös se paska puoli, että asiakaspalvelu oli välillä ihan ala-arvoista. Vaatekaupassa tuntui välillä siltä, ettei myyjää kiinnostanu hittojakaan, että ostanko mä vaatteen vai en. Kassalle tullessani myyjä luki jotain kirjaa ja nosti jossain vaiheessa katseensa ylös ”no mitä nyt, onko pakko häiritä” -tyylillä. Yhdessä toisessa kaupassa odotin seitsemän minuuttia kassalla sen jälkeen kun myyjä oli sanonu, että odota hetki. Siis ihan oikeasti odotin seitsemän minuuttia. Toisaalta, koska useimmat kaupat kuuluu valtiolle, niin tavarat oli eri kaupoissa samanhintaisia, joten eipä tarvinnu taapertaa kaupasta toiseen ja etsiä halvinta hintaa. Ja onhan Socialismo-Kuubassa paljon hyviäkin puolia (tietysti ;-) ), esimerkiksi hyvin säilyny luonto, hyvä koulutus ja terveydenhuolto ja alhainen työttömyys. Kuuba on myös turvallinen maa matkustaa, koska rangaistukset rikoksista on niin suuria. Ja ilmeisesti ihmiset on ihan tyytyväisiä elämäänsä ja stressittömiä. Tai en mä kyllä tiedä. En kysyny keneltäkään, että oletko tyytyväinen elämääsi. Olisi varmaan pitäny kysyä.
Joopa joo, mun piti kirjoittaa tässä samassa meidän Havannan-matkasta, mutta en kyllä nyt varmastikaan enää kirjoita, kun tää juttu on jo valmiiksi melkein puolimaratonin pituinen. Huomiseen siis tai ylihuomiseen tai perjantaiseen! Eikun perjantai onkin ylihuomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti