Mä lähden aamulla Kuubaan, siis jumaliste KUUBAAN, ja olo on juuri sen mukainen eli todella epätodellinen ja hullu. En oo koskaan ollu Amerikoissa päinkään! Mä luulen koko ajan, että oon menossa Espanjaan, koska oon katsellu kuvia Kuubasta ja kaikkialla näkyy espanjankielisiä kylttejä. Mä haluaisin skipata sen pirullisen pitkän lentomatkan (meno 11 h 40 min hyi helvetti, paluu 10 h) ja olla jo perillä. Vihaan lentokoneessa istumista, ja mun mielestä jo kolme tuntia lentokoneessa tuntuu kokonaiselta päivältä. Me lähdetään aamuyöllä lentokentälle ja ollaan Kuubassa illalla. Tosin siellä on vasta aamupäivä. Kuubassa kello on 7 tuntia vähemmän kuin täällä, joten saa nähdä kuinka persiilleen toi päivärytmikin menee. Meidän äiti herää normaalisti aamukuudelta, joten nyt hän pelkää heräävänsä Kuubassa joka aamu kello 23, ahaha! Aikaerot on aika kettumaisia. Thaimassa en tottunu kahden viikon aikana aikaeroon millään ja valvoin kaikki yöt katsellen telkkarista SmackDownia ja Australian Treffit pimeässä -ohjelmaa. Suomeen palatessa mulla ei ollu minkäänlaista ongelmaa saada normaalista päivärytmistä kiinni, vaan tuntui kuin kello olisi aina ollut sen verran kuin se Suomessa oli.
Me ollaan matkassa vain viikko, mutta oon hiton iloinen siitä, että saatiin äitin kanssa molemmat toi yksi ja sama viikko järkättyä. Luulin, ettei se onnistuisi. Ja mistäs tietää, vaikka olisin jo muutaman päivän jälkeen ihan kypsä paska-Kuubaan ja valmis tulemaan kotiin. Thaimaassa mulle tuli ensimmäisen viikon jälkeen koti-ikävä, koska mun vatsa oli menny ihan sekaisin ja kaiken lisäksi aloin saada aivan järkyttäviä hyttysenpuremapaukamia ympäri kehoa, ja ne kutisi niin turkasen kovin että en pystyny elämään. Kädessä ollut paukama paisui melkein koko kämmenen kokoiseksi ja näytti syöpäkasvaimelta. Ne oli kamalia kaikki. Mutta näistäkin on nyt hienosti otettu opiksi: oon alottanu maitohappobakteerikuurin jo pari päivää sitten ja hyttysmyrkky on messissä myös. Mutta siihen mä oon kyllä vähän pettyny, että en oo jaksanu paneutua espanjan opiskeluun. Keskustelut kuubalaisten kanssa taitaa mennä aika elekielisiksi. Ne osaa huonosti englantia ja mä huonosti espanjaa. Ymmärrän kyllä espanjaa jotenkin kutenkin, mutta en osaa sanoa oikein muuta kuin ”una cerveza, por favor”, jolla tosin pääsee jo aika pitkälle.
Kuubaan on luvattu päiviksi 25–26 astetta. Mun puolesta saisi olla enemmänkin, mutta suurista suurin plussa tulee siitä, että lämpötila ei laske iltaisin melkein yhtään. Mä en oikein pidä suomalaisista kesäilloista, kun aina hytisyttää ja aina tarvitsee villapaitaa, vaikka päivällä olisi ollut kuuma. Oon miettiny jo viimeiset pari viikkoa, mitkä kesämekot raahaan mukaani. Mä käytän ulkomailla ollessani hemmetisti rennompia vaatteita kuin Suomessa, esimerkiksi ihan sekopäisiä hattuja, kokovartalopukuja, kukkahousuja ja shortseja joiden lahkeet on alle millimetrin pituiset. Suomessa laitan samat vaatteet päälle korkeintaan festareilla, ja sielläkin niistä tulee sanomista. Ulkomailla mieli on muutenkin rennompi ja ihmisten kanssa on helpompi jutella. Jos viereiseen aurinkotuoliin istuu joku suomalainen, niin hänen kanssa tulee juteltua jo ihan vaan siksi että ollaan molemmat Suomesta.
Ja loppuun vielä muutama kuva Kuubasta. En oo itse ottanu niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti