Katsoin tänään aamupäivällä naisten hiihtoviestiä. Suomi johti kisaa viimeiset kilometrit, mutta sitten ruotsalainen Kalla tuli viimeisillä metreillä ohi helvetinmoisesta takaa-ajoasemasta ja vei kultamitalin. Mä ajattelin, ettei kukaan muu voisi ottaa noin paljon kiinni kuin ruotsalainen. Ne on vaan niin ahdistavan hyviä! Menin Aftonbladetin sivuille lukemaan ruotsalaisten kommentteja uutisesta. Ruotsalaiset oli todella ylpeitä Kallasta ja koko joukkueesta, ja kaikki kommentit oli ”Ni är FANTASTISKA!!!!!” -tyyppisiä. Luin kommentteja läpi yhteensä noin 70, ja YHDESSÄKÄÄN kommentissa ei mainittu sanaa Finland kertaakaan. Pariin kertaan siellä ihmeteltiin, mihin Norja oli mahtanu jäädä. Mä oon täysin varma, että jos suomalainen olisi tullu takaa-ajoasemasta Ruotsin ohi, niin suomalaisten iltapäivälehtien kommenteissa olisi keskitytty enemmän sveduhomojen mollaamiseen kuin suomalaisten onnittelemiseen. Joku olisi varmaan käynyt tuikkaamassa Ruotsin lipun tuleen jossain merenrannassa. Samoin kävi silloinkin, kun Suomi voitti Ruotsin jääkiekossa vuonna 2011: suomalaiset vittuili ruotsalaisille, kun taas ruotsalaiset onnitteli Suomea.
Läpällä heitetty laudahdus ”Tärkeintä ei ole voitto vaan se, että Ruotsi häviää” tuntuu pitävän aika usein paikkansa. Mäkin olin tänään juuri samanlainen tyypillinen suomalainen. Kirjoitin ruotsalaiselle ystävälleni Facebookissa ”you suckers! :D” -tyylisen viestin, jossa manailin sitä, kuinka te ruotsalaiset olitte tänään voittaneet Suomen naiset jääkiekossa ja voittaneet kullan hiihdossa ja kaiken lisäksi eilen vieneet pronssin 0,2 sekunnin erolla. Tämä ruotsityttö ei kuitenkaan lähettänyt sellaista ”Ahahhaa, mitäs olette niin huonoja” -viestiä, vaan hän sanoi rakastavansa Kallaa ja hiihtoa harrastavana ihmisenä myös ihailevansa tätä todella kovin. Lisäksi ruotsityttö toivotti Suomelle onnea loppukisoihin.
Tää kirjoitus ei perustu mihinkään tieteellisiin lähteisiin vaan ainoostaan kokemuksiini ja mielipiteisiini ja ruotsalaisen kaverin kanssa käytyihin keskusteluihin, joten toista mieltä saa toki olla. Musta vaan tuntuu siltä, että suomalaiset usein keskittyy enemmän vertailuun ja omaan imagoonsa kuin oikeaan sisältöön. Mä kysyin kerran Ruotsissa ollessani kaveriltani, että minkälainen kuva hänellä on Suomesta. Kaveri vastasi, ettei mikään ihmeellinen. Hän tiesi Nightwishin, The Rasmuksen, Marimekon, Nokian ja Finnairin. Lisäksi hän tiesi, että suomalaiset rakastaa jääkiekkoa, mutta oikein muuta hän ei sitten tiennytkään. Positiivisia asioita siis mutta ei kovin paljon. Tytöllä oli kotona monia Marimekon tavaroita, koska hänen äitinsä rakastaa niitä. Suomalalaiset ei sen sijaan ole nykypäivänä ylpeitä edes Marimekosta, vaan oli uskomattoman noloa, kun Marimekko jäi kiinni kopioinnista. Mä en jaksa uskoa, että kaikkien muiden maiden kansalaiset haluaisi samalla tavalla potkia omia ylpeydenaiheitaan, kun joku kämmi käy, vaan monissa maissa pyrittäisiin kaikesta huolimatta kannustamaan. Suomalaisilla on huono itsetunto ja vilkas mielikuvitus.
Mutta siis, musta on hiton hienoa, että Suomella on sellainen arkkivihollinen kuin Ruotsi, koska se tuo jännitystä urheiluun ja kaikkeen muuhunkin. Ei jääkiekon olympiakulta tuntuisi yhtään niin mahtavalta, jos loppuottelussa olisi vastassa Ruotsin sijaan vaikka Norja, vaan se olisi oikeastaan aika typerää. Ja ylpeä omasta maastaan todellakin pitää olla, ja kyllä suomalaisille tällainen vittuileva ajatusmaailma kieltämättä sopiikin. Mutta joskus se kettuilu vaan tahtoo mennä yli äyräiden, esimerkiksi lipun polttaminen on mun mielestä nolompaakin noloa. Ja musta olisi hyvä, että suomalaiset sen kaiken vittuilun sijaan onnittelisi Ruotsia ja ottaisi joskus vaikka opiksikin. Suomalaisten mielestä ruotsalaiset on homoja, mutta jos multa kysytään, niin homothan on paljon parempi asia kuin idiootit. Ruotsi nyt vaan on paljon parempi kuin Suomi, ja Suomella on vielä aika pitkä matka samaan pisteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti