Teinipoustingi

Ja tähän väliin tuloo tällainen And that's who I am -pousting. Oon samalla sopivasti muokannu plokini ulkoasua virallisen valkoisesta tällaiseksi söpön punaiseksi. Nyt plokini on varmasti lähes kaikkien mielestä todella ruma, mutta ei haittaa. Tää on vaan mun ploki, ei sen suurempaa, enkä ole koskaan aikeissa osallistua mihinkään The prettiest blogs in the universe -messutapahtumaan tai mihinkään muuhunkaan.

Ei voi muuta sanoa. Mun kämppä on pinkki-valkoinen. Tyynyt, matto, lakanat, saippuapullot, tiskiharjat ja pyyhkeet on pinkkejä. Katot ja lattia ja seinät on valkoiset. Kaiken tämän harmooniuden turmelee ulko-ovi, joka on kirkkaan oranssi, dämit vie.

Vietän kaikki yöt netissä enkä malta ikinä mennä nukkumaan, vaikka en puuhaile koskaan mitään järkevää. Varsinkin kesäisin hengaan melkein koko yön koneella, mutta talvisin täytyy nukkua paljon enemmän.

Jep! Pingviinit on ihania, kun ne on niin kömpelöjä ja hassunkurisia. Voisin katsoa koko illan Youtubesta pelkkiä pingviinivideoita.

En ihan heti keksi yhtä sympaattista eläintä kuin siili! Meidän pihassa asui siiliäiti poikasineen, kun mä olin pieni. Rakennettiin äitin kanssa pihaan pieni siilitalo, johon yksi siili muutti asumaan ja asui siellä monta vuotta. Se myös kävi usein iltaisin syömässä meidän ovella. Ihana siili.

Joo'o. Rakastan pingviinien ja siilien lisäksi myös pöllöjä. Oikeastaan rakastan melkein kaikkia eläimiä. En voisi ikinä seurustella miehen kanssa, joka ei tykkää eläimistä.

En oo ikinä ollu perinteisillä kahvila- tai ravintolatreffeillä. En sietäisi sitä, kun pitäisi keskustella koko ajan, kun tärkein tavoite olisi toisen osapuolen potentiaalisuuden arvioiminen. Paljon kivempaa on tavata vaikka jossain tapahtumassa tai vaikka koripalloharjoituksissa, harmi vaan etten harrasta koripalloa.

Aladdinissa on tunnelmallinen tunnelma ja loistavaa musiikkia. Muistan aina, kun sain Prismassa 5- tai 6-vuotiaana hervottoman raivokohtauksen, kun äiti ei suostunut ostamaan mulle Aladdin-videota.

Ajattelin 15-vuotiaana, että olisin tällä hetkellä naimisissa ja kokopäivätyössä ammatissa, jonka olisin jo opiskellut itselleni. Lisäksi olin varma, että jaksaisin käyttää bodypumpissa kaksi tai kolme kertaa painavampia painoja kuin 15-vuotiaana ja että jaksaisin juosta 1500 metriä alle viiteen minuuttiin. Todellisuudessa jumppailen edelleen aika samoilla painoilla kuin teininä enkä ole mitannut 1500 metrin aikaa sen jälkeen kun yläasteelta pääsin, mutta luulen, että se ei viiden minuutin alle menisi.

Raitaneuleet miesten päällä on helvetin kuumia. Harmillista, että niitä näkee yleensä vain junnujen päällä.

Kukapa ei?

Oon suomalainen ja ylpeä siitä. Mitä enemmän mä matkustelen, sitä enemmän rakastan Suomea. Tosin on tässä maassa surkeatkin puolensa, sitä en todellakaan kiistä!

Kuvittelen joskus, aika useinkin, mielessäni kaikkia niin järkyttäviä ja ahdistavia juttuja, että saatan purskahtaa itkuun pariksi tunniksi.

Kesän 2012 ehdoton kohokohta oli, kun ajettiin äityliinin kanssa Pohjanmaalle. Rakastan istua autossa ja kuunnella vanhoja seedeitä ja pysähtyä välillä johonkin maalaiskahvilaan, jossa puhutaan eri murretta kuin täällä. Matkaan toiselle puolelle Suomea silti tosi harvoin, ehkä kerran viidessä vuodessa, mutta nään aika usein unta erilaisista automatkoista. Viime unessa ajoin Porvooseen ja Lappeenrantaan.

Hihihi, voisin kerätä kaikki maailman rumimmat villapaidat vaatekaappiini! Rumat villapaidat on mielestäni kaikessa rumuudessaan hemmetin hienoja! Jos mua vastaan tulee kirpparilla jussipaita, niin ostan sen kyllä heti.

En oo koskaan niin onnellinen kuin silloin, kun ajelen kuumana kesäpäivänä uimarannalle ja kuuntelen chili pepperssejä täysillä.

En osaa kuvitella aikaa, jolloin mä olisin huvipuistossa vain vahtiakseni jotain toista enkä haluaisi enää itse käydä vuoristoradoissa. Tai sitä, etten haluaisi enää pelata Crash Bandicootia tai värittää värityskirjoja.

Voin istua monta tuntia rannalla ja tuijottaa merta. Rannat on paljon kivempia paikkoja kuin metsät. Rannalla ei voi eksyä. (Tai on asiat aika huonosti jos eksyy.)

En halua pahoittaa ihmisten mieltä, vaikka ne olisi juuri pahoittaneet mun mielen. Mua ei ole koskaan lyöty turpiin, mutta oon aika varma, että jos niin kävisi, niin en löisi takaisin vaan lähtisin menemään. Lopetan usein kiukuttelun vain siksi, etten jaksa kiukutella enää.

Jeps, maailma on huikee!

 

Mä ihan oikeasti sylkäisen olkani yli, kun musta kissa kävelee tien yli. Ei voi mitään.

http://andthatswhoiam.tumblr.com/