Pakkaamisongelmia

Mun mielestä matkalaukun pakkaaminen on ollut aina äärettömän rasittavaa ja hankalaa työtä. Jos kyyti lentokentälle lähtee neljältä aamuyöllä, mä aloitan pakkaamisen yleensä keskiyön aikoihin. Nyt kun olen lähdössä pitkän viikonlopun sijasta kuuden kuukauden matkalle, olen ihan oikein skarpannut ja aloittanut pakkaamisen jo kuukausi sitten - tosin vain henkisesti. Mä olen nimittäin listannut ylös tarpeellisia asioita sitä mukaa kun niitä on tullut mieleen. Ja niitä on tullut mieleen vähän siellä sun täällä, siksi listoja on olemassa aika monta. Yksi on kotona sängyn vieressä, toinen laukussa, kolmas työpaikan essun taskussa. Voisi ehkä luulla, että tällainen listaaminen rauhoittaisi, mutta juu ei, kun se päinvastoin ahdistaa päivä päivältä enemmän. Nimittäin jokaisessa yksittäisessä listassa on tällä hetkellä noin 30 tavaraa, ja vaikka lähtöön on tällä hetkellä aikaa käytännössä yksi päivä, niin yhä edelleen mieleen tupsahtelee asioita, joita en ole kertaakaan kuukauden aikana tullut ajatelleeksi ja jota ilman en tulisi Torontossa toimeen. Tänään tajusin ensimmäisen kerran, että voisin ottaa edellisestä harjoittelusta tulleita materiaaleja mukaan. Listat pitenevät niin kovaa vauhtia, etten voi kuin kauhistellen miettiä, kuinka pitkä tulee viikon päästä olemaan niiden asioiden lista, jotka unohdin Suomeen ja jotka äiti saa valmistautua tuomaan mukanaan helmikuussa.

Mä oon tässä siis yrittänyt kaikilla voimillani aprikoida, mitä ihminen tarvitsee puolen vuoden aikana elämässään (paitsi ruokaa ja vettä, joita saa onneksi paikan päältä). Mitä mä tarvitsin viime vuonna aikavälillä tammikuun alku viiva kesäkuun loppu? No tuota noinnaa, tarvitsin silloin esimerkiksi talvisaappaita, varvassandaaleita, sisäpelikenkiä, ulkopelikenkiä, sateenvarjoa, kastelukannua, Pokka pitää- ja Komisario Palmu -DVD-bokseja, epilaattoria, värityskirjaa, uimapukua, pommikaiutinta, oppikirjoja, suoristusrautaa, kiharrusrautaa, Alias-peliä, tikkataulua, luistimia, polkupyörää…. Niitä nyt esimerkiksi. Pitääkö mun viedä Kanadaan oma suomalainen naamanpesuneste, jota olen käyttänyt kuudennesta luokasta lähtien, vai pitääkö mun luottaa siihen, että Kanadasta löytyy yhtä hyvä kanadalainen naamanpesuneste. Viime keväänä mulla oli myös kuuden kilon käsipainot tosi kovassa käytössä, voisinkohan ottaa ne mukaan? Haluaisin myös ottaa pianon mukaan...

Yksikään näistä edellä mainituista ongelmista ei ole kuitenkaan niin suuri kuin suurista suurin ongelmani, joka vaivaa mun päätäni päivästä toiseen ja viikosta kuukauteen. Nimittäin TALVITAKKI. Minkä helkkarin takin mä nyt otan noista mukaani? Kuka saa kunnian olla se takki, jota tulen katsomaan seuraavien kuukausien aikana jokaikinen päivä, ja ketkä saavat olla niitä, joita rutistan ja pussailen onnenkyynel silmässäni kun palaan takaisin? Kuka on tarpeeksi neutraalin värinen sopiakseen kaikkien vaatteiden ja värien kanssa mutta toisaalta tarpeeksi kirkas ja värikäs ollakseen kiinnostava ja ilostuttava? Kuka sopii nätisti hameen, sukkiksien, leggingsien ja farkkujen kanssa? Kuka sopii parhaiten arkipäiviin mutta on toisaalta tarpeeksi juhlallinen ja toisaalta myös paras silloin kun lähtee uimahalliin? Kuka on tarpeeksi lämmin 30 asteen pakkasilla mutta tarpeeksi viileä maaliskuun auringonpaisteissa? Kuka on joko niin rakas, että hänen puolestaan on valmis maksamaan, jos matkalaukun kilorajoitukset ylittyvät kesällä, tai niin turha, että hänet voi heittää roskikseen? Voi lempo soikoon oikeesti, KUKA? Edes pinkki matkalaukkuni ei näytä yhtä kummastelevaiselta kuin minä nyt.